Flyygelini

Tämäkin flyygeli on saanut arvoisensa ympäristön.

Rakastan pianomusiikkia. Siksi aloin kerran kerätä Klassiset säveltäjät-sarjaa. Mutta siinä on ikäväkseni liikaa oopperaa. Sitä voi olla mukavampi katsella.

Lapsuudessa totuin veljen soittoharjoituksiin. Neljä tuntia pianoharjoituksia päivässä ei ollut meillä outoa. Siihen aikaan meillä oli upea n. 100 vuotias flyygelivanhus.

Pikkurahan puutteessa äiti myi sen sitten ylioppilaskeväänäni. Siinä se antiikkinen krumeluuri lähti polkuhintaan. Mutta kun piti saada tilaa ja pölyäkin flyygeli keräsi.

Joskus pohdin missä flyygelimme nykyisin on ja kuka sitä soittaa. Kerran näin eräässä sisutuslehdessä samannäköisen. Se oli päässyt hyvään kotiin – vanhaan talonpoikaistaloon kaiken kauniin ja arvokkaan keskelle. Tulin tyytyväiseksi.

Muistelen kaiholla sen ääntä kun pimputan nykyistä Yamaha-pianoamme. Oli upeata avata flyygelin kansi ja nosta se jalalleen. Katsella miten harppumainen kielikoneisto värähteli. Antaa sävelten virtailla ympäri huoneistoa.

Yksi kauneimmista pianokappaleista mitä sillä kuuntelin oli Sibeliusta. Saman kappaleen sain kuulla häissäni kun oikein toivoin.

Kuva: www.iltalehti.fi