Pääsiäislomamuistot
Saimme viettää pääsiäistä Lapin kirkkailla hangilla. Tarvitsimme lainaksi vaarin maasturia ja hänen suksipoksiaan että saimme kaikki tavarat ja lastenrattaat mahtumaan. Pitkästä ajosta isommat lapset selvisivät katselemalla videoita.
Voi sanoa, että täällä harrastetaan ihmisen täyshoitoa: Tarjolla oli elämyksiä sielulle & mielelle. Kevätaurinko helotti kauneimmillaan ja nautimme raikkaasta hiihtoretkistä. Mies veti vuokra-ahkiossa pikkuisia perässään. Vauva makasi nyytissä kuin pieni eskimolapsi.
Tauolla söimme eväitä ja joimme lämpimät mustaherukkamehut. Lapset tulivat raukeisksi raittiissa ulkoilmassa. Paluu matkalla jo 4-vuotiaskin nukahti joten mies pääsi vielä yksikseen hiihtelemään helmihangille omaa pitempää lenkkiä.
Olimme Pyhätunturilla nyt toista kertaa. Viidessä vuodessa perheemme on kasvanut emmekä voineet mennä kaikista jyrkimpiin hiihtomäkiin. Muuten täällä oli huippupuitteet – voisi lasketella eri mittaisissa mäissä ja illalla relata rantasaunalla & mukavassa seurassa. Päivälliseksi saimme nauttia mm. poroa ja pashaa. Lapset ovat löytäneet samanikäistä seuraa ja isoveikka lähti mielellään hiihtolaavureissulla heidän kanssaan.
Maisemakortissa oli mukava runo, joka kuvaille jotain omistakin tunnelmista:
Kiipeän tunturin rinnettä
ja katselen taivaan sinisyyttä,
poutapilvet sinessä hiljaa liitää
ja linnut ilmassa kaaria piirtää.
Kun kurkien huutoa kuuntelen
nuotiolla istun ja aattelen,
illan tuuli on vieno ja lauha
silloin rinnan täyttää tyyni rauha.
Ei murhe täällä mieltäni paina
oi jospa olla saisi täällä aina,
voin huoleni heittää rinnettä alas
mutta huomenna mennään Suomea alas.
Ehkä ensi vuonna tänne palaan
ja tunturin karua rinnettä halaan,
silloin katselen Kemijokea tuolla
ja kuulen taas kurkien huutoa suolla.
Kun lähden niin suuntana etelä on
on mielessäin kaipuu suunnaton,
jää taakseni kaira koskematon
ja tunnen täällä ihminen pieni on.
Oma pääsiäispupusemme
