Lasten maailma
Terveydenhoito on ryhtynyt vähentämään lasten suurta kuolevaisuutta ja on osoittanut, että lapsi koulussa kärsii liikarasituksesta, että hän, lapsena, on jonkinlainen elinkautinen vanki. Koulunkäyntinsä päätyttyä hän näet ei olekaan enää lapsi.
Näin kirjoitti Maria Montessori vuonna 1936 kirjassaan Il segreto dell´infanzia. Suvivirren -aikaan voi olla paikallaan kysyä yhäkö lapset ovat yhteiskunnassamme ja koulussamme kärsimässä rangaistustaan? Näemmekö lapsen häiritsijänä, joka tuottaa kiusaa ja vaivaa monissa ja yhä kiireisemmissä tehtävissään puuhaileville aikuisille.
Lasta varten ei ole tilaa nykyaikaisen kaupungin yhä ahtaammissa asunnoissa, hänellä ei ole sijaa kadulla, joiden liikenne yhä kasvaa ja joiden jalkakäytävät ovat tungokseen asti täynnä kiireesti kulkevia täysikasvuisia. Vanhemmilla ei ole aikaa lapsilleen; he käyvät usein molemmat työssä kodin ulkopuolella. Ja ellei työ ole esteenä, niin on köyhyys ja puute, jonka painostavan ja tuhoisan vaikutuksen lapsi tuntee samoin kuin aikuinen.
Jos maailma onkin aikuisten, minulla ja lapsillani oli ilo vierailla kuntosalilla, joka muistutti lasten taivasta. Onhan meille tuttu sanonta, että taivas on lasten kaltaisten.
Täällä lapset oli otettu huomioon, eikä heidän tarvinnut olla hiljaa ja ”vaiti, kajoamatta mihinkään, koska mikään ei ole hänen omaansa”. Täällä oli aikaa lapselle ja leluja joita sai ottaa esille, kosketella, laulaa, leikkiä ja vanhempia, jotka ottivat syliinsä ja lennättivät ilmassa iloisen musiikin säestyksellä.
Sai kiivetä, pomppia, ryömiä ihan vapaasti ja turvallisesti. Yhteiskunnallinen toiminta ja suvaitsevaisuus lapsen hyväksi merkitsee arvaamattoman paljon yhteiskunnalle itselleen, kulttuurille ja koko ihmiskunnalle. Kun kasvatamme lasta, luomme tulevaisuutta. Se miten kohtelemme lastamme osoittaa sivistystasomme. Kun suomme tilaa lapsen maailmalle teemme tilaa omallemme.
Lapsi on aikuisen elämän tärkein osa, niin, lapsi tekee aikuisen siksi, mikä hän on. Se, mitä täyskasvuisessa on hyvää tai pahaa, on kiinteässä yhteenkuuluvaissuhteessa lapsen elämään, josta se on lähtöisin. Mutta lapsi on myös meidän elämämme hedelmä. Lasten osaksi lankeavat ja lapsiin syöpyvät kaikki meidän virheemme ja erehdyksemme, ja lapsissa niiden vaikutukset myöhemmin ilmenevät auttamattomasti.
Jos lapset käyttäytyvät mielestäsi liian vallattomasti, äänekkäästi, häiritsevästi pohdi omaa lapsuuttasi. Millainen se oli – onnellinen vai onneton, oliko sinulla ympärilläsi läsnäolevia ja myötätuntoisia aikuisia? Lapsen sielun turmeleminen on aikuisten valinnoista kiinni, mutta onneksi myös hyvinvoivasta lapsesta huolenpitäminen.
