Luin tänään miten Viivi Pumpanen on pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa. Hyvä ajatus! On hyvä muistuttaa itseään siitä, mistä milloinkin on kiitollinen. Niihin ajatuksiin on erityisen hyvä palata silloin kun mieli on matala.

Mutta suomalaisella – vaikka vain omassa blogissaan kiittääminen – tuntuu puolijulkiselta ja vähän pelottavalta. Jospa joku tulee kateelliseksi? Vai onko se sitten joltakin toiselta pois, jos joku kokee onnellisuutta? Hmm. Olen sitä mieltä, että on aika viljellä myönteisyyttä:

– Maan ihmiset, pikku prinssi sanoi, – kasvattavat jopa viittä tuhatta ruusua yhdessä kukkatarhassa..

-Eivät löydä, vastasin..

-Ja kuitenkin he voisivat löytää etsimänsä yhdestä ainoasta ruususta tai tilkasta vettä..

-Aivan oikein, vastasin.

Ja pikku prinssi lisäsi: – Silmät ovat sokeat. Pitää etsiä sydämellä.

Antoine de Saint-Exupery, Pikku prinssi

Niin. Tää on selvästikin asia, joka kaipaa vähän harjoitusta! Ainakin voin koettaa muuttaa omaa käyttäytymistäni. Ihminen voi valita ajatuksensa ja siksi ne kannattaa valita huolella. Kiitolliset ihmiset ovat myönteisiä ja myönteiset mukavia. Eihän tästä mitään kovin vaarallista voi seurata.

Siispä sanoista tekoihin! 5 asiaa, joiden vuoksi tänään olen kiitollinen:

1. Ihanat iäkkäät sukulaiset, joiden luona voi joskus kyläillä – virkistyä ja jakaa elämää. Ihailla heidän kaunista puutarhaansa. Saada mallia heidän  elämänkokemuksesta ja -hallinnasta.
2. Ystävän aikakauslehdet, jotka ovat ilmaista ajanviettettä ja erilaisia kuin joita itse tilaisi. Vaihtelu virkistää!
3. Saunominen. Nyt kun oman kodin sauna on rempassa mummolan sauna ilahduttaa kovasti. 5 kk hörötti ensimmäisessä saunassaan ihmeissään. Ja sen jälkeen sai pizzaa!
4. Se että valo & lämpö voittaa ja pystyin käymään iltalenkillä – siitepölystä huolimatta.
5. Että omistan tietokoneen jolla voin pitää tätä blogia. Koota ajatuksia ja ideoita mieltä ylentäviksi kimpuiksi!

Tuntuu kivalta! Tätä tapaa kannattaa jatkaa.