Epäitsenäisyys

Mieleeni tulee viime päivien kohujuttu, jossa julkku setvii parisuhteensa koukeroita tosi-TV-ohjelmassa 17-vuotiaan neitosensa kanssa. Näyttelijämies myöntää että 35- vuoden ikäero painaa avioliittoa. Neitoselle sitoutuminen ei ole ollut ongelma. Haasteita löytyy sen sijaan itsenäistymisen alueelta.

Harmaa sitoutumisen palikka merkitsee myös kykyä luopua. Ensin vanhemmista, sitten entisistä suhteista. Kyseinen neitonen oli vielä 16-vuotias kun hän meni naimisiin. Tämä oli mahdollista vain äidin Kirjallisella luvalla. Mielestäni se kyllä kuulostaa pikemmin huoltajuuden siirtymiseltä kuin tasaveroiselta kumppanuussuhteelta kahden aikuisen välillä. Lapsivaimo voi kasvaessaan huomata haluavansa eri asioita parisuhteessa. Usein pariskunnat sanovatkin erotilanteissa ”kasvaneensa erilleen”. Elämäntön elämä voi kalvaa, mutta myös keskeneräinen aikuistumisprosessi.

Jos ristiriidoista ei selvitä voi seurata vetäytyminen. Mutta jos pariskunta pääsee yli kysymyksestä ”teinkö väärän valinnan?” voivat he päästä sovintoon ja viimein aitoon kumppanuuteen. Silloin ollaan tasavertaisia ja hyväksytään toisen puutteet ja tarpeet – ja halutaan vastata niihin. Näin edetään parisuhteenvaiheissa kypsään lopputulokseen.

Lue koko juttu: http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288489290826.html?pos=ok-nln

Kuva: www.sxc.hu