Tulin kokeilleeksi parin viikon ajan kävelydieettiä ja se oli sopiva alkusysäys myös muulle kesäliikunnalle. Kävelykuuri loi peruskuntoa niin että nyt on ollut mukava mm. pyöräillä. Arkiliikuntaa tulee pyöräilyn kautta ihan huomaamatta.

Äidin pyörävaunun kyydissä voi pikkuväki vaikka nauttia siestaa

Olen myös osallistunut puistojumppaan silloin kun sää ja aikataulu on sen sallineet. Se on tosi kivaa vaihtelua talvilajeille ja sisäliikunnalla, vaikka myös kuntosalille on kulkenut tieni muutamina sadepäivänä. Siellä on näin kesällä rauhallista ja viileää ja lyhyet 30 min tunnit ovat tuntuneet tehokkailta ja toimivilta. Myös venyttely kuten hot pilates sopii hyvin päiville jolloin olo on muusta treenistä kipeä ja haluton. Lihaksia hellivä lämpö myös kuntosalin infrapunasaunassa auttaa palautumaan nopeammin. Kesällä tulee arkiliikuntaa muutoinkin – esim. tänään kun järjestelimme etupihalle uutta patiota pihakivistä. Myös puutarhanhoitoa tulee keskikesällä harrastettua enemmän joten sekin lisää viikottaista kuntoilumäärää. Ja heinäkuulla tulee lähdettyä myös uimaan kunhan uimavedet lämpiävät.

Kävely on kiihdyttänyt aineenvaihduntaa ja sen vuoksi olen joutunut miettimään ruoka-ajat tarkemmin, ettei nälkä ja väsymys yllätä. Talven istumiseen verrattuna liikunnallinen elämä muuttaa myös ateriarytmiä ja laatua. Suunta on pois eineksistä kohden kasvispainosteista kotiruokaa. Kesällä on toki ihana myös nauttia kevyttä kasvispainoista grilliruokaa perheen kanssa. Niin se vain on, että jokaiseen kuntoremonttiin on myös yhdistettävä ruokavalion tarkkailua, jos aikoo päästä todellisiin tuloksiin! Olenkin jo vilkuillut vanhaa kirjaa ”Ranskattaret eivät liho” sillä silmällä. Myös Mireillen mielestä käveleminen ja itsensä hyväksyminen on tie sopusuhtaiseen vartaloon  – ja tyytyväiseen oloon.

En toki aio lopettaa kävelyä hyvän alun jälkeen, mutta otan mukaan muita lajeja sen mukaan kuin ne sopivasti rytmittyvät viikko-ohjelmaan. Kävely on kuitenkin verraton peruskunnon ylläpitäjä ja se mahdollistaa kestävyyden kasvattamista luomaan pohjaa lajeille, jotka tuovat haastetta ja vaihtelua. Kävelylenkit on ollut helppoa toteuttaa – joku hetki päivästä, aamu tai ilta, on ollut lastenhoidolta vapaata aikaa ja silloin olen ampaissut lenkkareineni joko yksin tai mieheni kanssa liikkeelle.

Yhteenvetona voin todeta että krempat ovat vähentyneet, kunto kasvanut, mieliala kohentunut ja kynnys liikkumiseen madaltunut ihan huomaamattaan. Kävely huijaa ihmisen liikkelle. Ja enää liikkeelle lähtö ei tunnu vaivalloiselta – toki kaunis vuodenaikakin tekee liikkumista helpompaa. Vielä en ole päässyt ihannepainooni, mutta minulla ei ole sen asian kanssa kiire. Kunnonkohotus on ollut päämääräni ja uskon että olen matkalla oikeaan suuntaan. Vasta kun lopetan imetyksen voin keventää ruokavaliotani mutta jo nyt lapseni voivat nauttia äidistä, joka jaksaa enemmän ja tahtoo lähteä puistoon ja muualle vaikka pyöränselässä nauttimaan kesästä ja kulttuurista. Olen vakuuttunut, että lapsilleni arjessa jaksavampi äiti on ihan parasta!