Vanhan kristillisen maalaustradition polulla
Tänään maalasin punaista päällysviittaa maforia ja sen oranssia koristenauhaa. Myöhemmin työhön lisättiin sinivihreä hiusvaate.
Hiusvaatteen vuoksi Jumalanäidin kuvaaminen on helpompaa kuin ikonien, joissa hiukset näkyvät. Hiusten kuvaaminen vaatii enemmän perehdytystä.
Värien sekoittelu on taidelaji sinänsä. Kulhossa on kananmunasta valmistettua emulsiota. Bysanttilainen ikonimaalausperinne ei tunne muoveja kuten nykyaikaisia akryylivärejä. Vanhimmat säilyneet ikonit ovat 500-600 luvulta. Ne ovat säilyneet Siinailla paikan sopivan ilmaston vuoksi. Minua kiehtoo tämän taidemuodon ikiaikaisuus. Sen rinnalla on kiva seurata historiallista Taivaan pilarit -TV sarjaa, koska myös kirkkojen rakentaminen kesti aikoinaan kauan. Ne rakennettiin kestämään sukupolvia ja muistuttaamaan tässä mielessä Taivaan valtakunnasta joka on ikuinen. Kun saan ikonini valmiiksi tämän viikon aikana, kestää sen kuivattamainen vielä puoli vuotta. Sitten ikoni suojataan lakkaamalla. Kun ikoni on valmis otettavaksi käyttöön se vielä siunataan.
Ennätin vielä loppupäivästä malaamaan pohjaväriä. Opettaja sekoitti sen okrasta ja umbrasta ja muutamasta muusta väristä.
Nettilinkkejä & vinkkejä
Suomen ikonimaalarit Ry
toimittavat myös Ikonimaalarit lehteä, joka taustoittaa maalauksia.
http://www.eikonografos.com/album/
sivustolta voi löytää uusia ideoita tuleviin töihin.
Kurssitoveri pitää solmublogia ikonimaalauksesta:
http://www.solmukkaat.blogspot.fi/
Jatkokurssin opettaja Mari Zabyshnyi on kirjoittanut oppikirjan
Opi maalaamaan ikoneita.
Kirja on erityisen kannustava kaltaiselleni alottelijalle, jolle kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä.