Voiko pientenlasten äiti aloittaa kuntosalitreenin?
No, ei ainakaan tänään. Olemme nimittäin mummolavierailulla eikä täällä ole jäsenyyssaliani. Mutta haluan uskoa, että sellainenkin päivä vielä tulee että voin toteuttaa säännöllistä kuntosalitreeniä. Tai edes treeniä. Ennen sitä kerron muutamista haasteistani liikunnasta haaveilevana mammana.
Koivun siitepölyallergia on pitänyt minut ja pikkuiset neljänseinänsisällä jo toista viikkoa. Ennen raskausaikaa tykkäsin ajoittain ylläpitää kuntoani hölkällä, mutta sitä en voi aloittaa niin kauan kuin pölypilvet ovat tätä luokkaa. Emme voi ulkoilla tai asioida muulloin kuin auton kanssa. Me tykkäisimme pyöräillä, mutta emme vetistellä ja aivastella. Allerginen nuha on sinänsä tylsä vaiva, mutta 4-vuotiaalla on nyt myös keuhko-oireita kuten hengityksen vinkumista. Lisäksi hän inhoaa silmätippojen laittoa, joka on tällä hetkellä välttämätöntä. Itse en voi oikein käyttää lääkitystä imetyksen vuoksi. Luin, että ilmaston lämpenemisen vuoksi siitepölykausi on entisestään pidentynyt. Siltä se todella tuntuu, että tätä voi vielä hyvinkin jatkua viikon tai pari!
Vähiten siitepölyä on ilmassa aamuisin ja iltaisin sekä kostealla säällä. Valitettavasti mieheni on aamuvirkumpi ja huristaa autollaan töihin usein ennen kuin olen herännyt katkonaisilta (lapset) yöuniltani. Iltaisin on taas niin paljon muuta perheen yhteistä ohjelmaa, harrastuksia, tapaamisia, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä että vaati todella vahvaa suunnittelua ja motivaatiota, jos aikoo silloin livistää perheeltä salille.
Mieheni työ vie hänet perheemme autolla vaihtelevina päivinä ulkopaikkakunnalle viikottain, jolloin aamuisin mieheni lähtee aikaisin ja tulee myöhään töistä. Kun olen yksin hoitanut kotia ja lapsia, onkin sellaisena päivänä jo melko valmis petiin illan tullen. Onneksi käsijumppaa ei tule puuttumaan – siitä pitää 9 kg 400 g pikkumies huolen! Hänet kun laittaa kantoreppuun tuntee niskassaan kantaneensa! Mutta se onkin yksipuolista jumppaa.
Säännöllisiin viikkottaisiin itseäni kiinnostaviin tunteihin en voi edellä mainituista syistä tällä hetkellä sitoutua, mutta voin toisinaan pinkaista oman aikatauluni sallivaan salitreeniin. 2-3 kertaa viikossa olisi tavoitteeni. Tällä hetkellä yksi kerta on ollut todennäköisin – ja jo hyvä alku. Mutta se ei ihan riitä kun vatsalihakset muistuttavat vielä liikaa synnärillä koetusta. Avukseni olen keksinyt tiukan tuubin, jonka pitäisi auttaa niiden kiinni kuromisessa joita ennen kutsuttiin vatsalihaksiksi. Onkohan joku muu äiti huomannut olevan moisesta apua keisarileikkauksen jälkimainingeissa? Joka tapauksessa imetys & laihdutus eivät sovi yhteen sanoo neuvolantäti (ja oma järki) – joten ruuasta ei voi vielä lähikuukausina tinkiä. Voi vain koettaa syödä usein ja pieniä annoksia että verensokeri pysyy tasaisena – ja vatsa pienehkönä.
Kuntosalini ei ole erityisen lapsimyönteinen
Salini suhtautuu nihkeästi lapsiperheelliseen. Juuri kun olin käynnistänyt hyvän salitreenin ja otin 4-vuotiaan mukaan (omalle lasten tunnille, joita on tarjolla 3 /vko) salini torpedoi hyvän alun kieltämällä lasten suihkukäynnit treenien jälkeen. Meillä ei ole rempan vuoksi kotona tällä hetkellä saunaa ja itsestäkin ois tosi kivaa kerta viikossa käydä treenin jälkeen saunassa.
No, jätän tytön sitten kotiin (vaikka sillekin liikkuminen tekisi hyvää) ja otan vauvan mukaan. Ohjaajamies katsoo kummastuneena tiskin takaan kun kysyn, voiko beibisitterini olla salilla mukana. Kyseessä on todella rauhallinen lapsi, joka nukkuu osan treeniajastani. Katson anovasti miestä. – No, tämän kerran kun on rauhallista, myöntyi hän vihdoin.
Salilla naiset katsovat pitkään kun kannan beibisitteriäni kainalossa. Ja sitten supattelivat: -Ei saa tulla vauvan kanssa tänne kun siitä tulee vauvakuume!
Onko muilla äideillä vastaavia salielämyksiä? Olenko ainoa? Eikö pientenlasten äidit oikein sovi saleille olevien filosofiaan? Arvostaisin rohkaisuanne arvon leidit.
Uimahalli ois 4-vuotiaasta kiva, mutta toistuvat silmävaivat ovat olleet menemisemme esteenä. Jos itse menen uimaan, se pitää tehdä häneltä salaa. Hyllyssä on odottanut koko kevään ilmaislippu perheelle kylpylään, mutta vauva tarvitsisi vahdin ja muu perhe pitäisi olla samaan aikaan täysin terveenä. Ehkä juhannuksena?
Jäljelle jää mahdollisuus harrastaa kotijumppaa mutta 4-vuotiaan mielestä aikuisten jumpat kestävät liian kauan ja äiti voisi jo aivan hyvin tulla pelaamaan lautapeliä sieltä lattialta. Voihan tosin laittaa hänelle kotivideoita mutta tuntuu aika epäeettiseltä itse jumpata kun toinen istuu. Tyydyn tekemään muutaman vatsalihasliikkeen olkkarin lattialla ja vedän henkeä aina kulkiessani eteisen peilin ohi.
Viime syksynä kokeilimme perheen kanssa luistelua jäähallissa. Kunnes kunta muutti ainoan viikonloppuvuoron klo 10:ksi sunnutai aamuna. Siis huippukiva aika nousta ylös ja kiiruhtaa väsyneitä lapsia lepopäivänä aanupalalle ja pukemaan lastenohjelmien parista!
Nyt kun olen tehnyt yhteenvedon erisyistä miksi pienten lasten kotiäidin liikuntaharrastelu on niin minimaalista voin ehkä jossakin toisessa postauksessa miettiä miten nämä arjenhaasteet kukistetaan. Joku perheen ulkopuolinen lenkkikaveri (jolla joustava aikataulu) voisi olla avuksi? Koira?
In the meantime harrastan arkiliikuntaa – imuroimista, pyykkäystä yms. Tsemppiä kaikille saman läpi eläneille!
kuvat: www.sxc.hu