Synnytys ja pelot
Mitä lähemmäs tullaan laskettua aikaa, sitä enemmän synnytys käy mielessä. Ensin silloin tällöin, sitten päivittäin ja pian useita kertoja päivässä. Olen synnyttänyt aiemmin kaksi kertaa, mutta toisen jälkeen muistan kuinka en halunnut kokea synnytystä enää uudelleen. Se tunnelataus joka jäi toisen synnytyksen jäljiltä ei ollut kovin positiivinen, joten osasin odottaa tämän raskauden tuovan pelot ja tunteet pintaan. Olin todellakin oikeassa.
Olenkin itkenyt niin paljon erilaisia pelkoja tämän raskauden aikana, että nyt viimeisen kolmanneksen aikaan en enää jaksaisi. Kävin pelkopolilla juttelemassa ja tottakai itku tuli, mutta lähdin äitiyspoliklinikalta todella hyvällä mielellä ja nyt odotan synnytystä enemmän positiivisessa mielessä. Ennen tuota käyntiä, olin tehnyt myös omaa ajatustyötä ja siitä on ollut hyötyä.
Minua ei pelota kipu. Mikä minua sitten pelottaa?
Minua pelottaa, että en saa kokea positiivista synnytyskokemusta (enemmän ehkä ponnistusvaihe) tai sen jälkeistä vuodeosastoaikaa vauvan kanssa tälläkään erää. Kukaan ei voi kirjoittaa minulle tietenkään synnytystä valmiiksi käsikirjaksi, joten olen tehnyt ajatustyötä ja synnytyssuunnitelmaa tämän asian tiimoilta.
Minua pelottaa, että lapsi on jälleen isokokoinen ja ponnistusvaihe menee shokinomaisissa tunnelmissa ilman kivunlievitystä, jossa lopuksi avustetaan hartioissa jumissa olevaa vauvaa ulos. Tätä asiaa on nyt katsottu ja tarkkailtu useampaan kertaan ja tällä erää vauva tulee olemaan pienikokoinen.
Jotta lukiessasi et kauhistuisi, voin kertoa että minulle ei käynyt mitään tämän rupeaman aikana. En saanut tikin tikkiä. Kätilöt tekivät siis hyvää työtä.
Olen tehnyt tämänkin kanssa ajatustyötä. Jos olen saanut tuotua maailmaan 4,5 kiloisen vauvan, pystyisi kehoni siihen uudestaan. Sitä ei annetaisi kuitenkaan tapahtua, koska vauva oli tämän kokoisena tiukasti kiinni hartioista, mutta tiedän että se voisi onnistua myös uudestaan.
Ja kaikkein eniten minua pelottaa se, että vauva viedään pois syntymän jälkeen ja näen hänet seuraavan kerran vasta seuraavana aamuna. Se tunne oli kamala, kun en muistanut miltä oma lapseni näytti. Tuntui, kuin olisit mennyt katsomaan toisen lasta teho-osastolle. Sain nähdä vauvaani viikon ajan vain 3 kertaa päivässä tietyn ajan. Tätä en halua kokea uudestaan ja pelko on paha.
Ihan sekaisin tunteista
En osannut tuolloin käsitellä näitä tunteita ja tuntuikin siltä, että menin täysin tunteettomana koko sairaalassa olo ajan. En tajunnut kysyä mitään, en itkeä, en kertoa siitä kuinka kamalalta tuntuu, että vauva ei olekkaan vieressä hänen ensimmäisen viikkonsa aikana synnytyksen jälkeen. En vaikka kävimme synnytystä läpi. Hymyilin vain, enkä tiennyt mitä kuuluisi tuntea. Sen sijaan, että vauva olisi ollut rinnallani, heräsin yöllä pumppaamaan kylmällä rintapumpulla rintoja, jotta saisin maidon nousemaan.
Edelleen kyyneeleet tulvahtavat silmiin tätä ajatellessa.
Tottakai ymmärrän sen, että vauva tarvitsi hoitoa ja todellakin se pitää tehdä. Pelkopolilla kuitenkin kerrottiin, että nyt lastenosastolla on olemassa perhehuoneita. Jos tilanne vaatisi jälleen samaisia hoitoja saisin olla mahdollisesti vauvani lähellä. Se rauhoitti mieltäni myös kovasti. En sano että näin kävisi tälläkin kertaa, mutta koska niin on käynyt, pelkään sitä.
Kuten alussa sanoin. Lähdin juttelutuokion jälkeen hyvillä mielin kotiin. Vaikka kyyneleet, edelleen saattaa kirvoittaa silmät vetisiksi ajatellessa näitä asioita.
Lähden nyt synnytystä kohti ja otan vinkeistä koppia. Alan rentoututtamaan kroppaani ja venyttelemään. Lisäksi 37 raskausviikon jälkeen voi alkaa pikku hiljaa stimuloimaan kehoa, jos se alkaisi tekemään töitä synnytyksen eteen. Esimerkiksi lypsämällä rintoja ja pyytämällä puolisolta päähierontaa, joka tuottaa hyvänmielenhormoneja.
Näillä ei laiteta synnytystä tietenkään itse käyntiin, vaan se lähtee kun on lähteäkseen. Mutta tottakai kokeilen. Samalla mieli kääntyy varmasti vielä konkreettisemmin synnytykseen, jolloin koko paketti, keho ja mieli, alkaa olemaan hiljalleen valmis koitokseen.
Eli valmis saattamaan uuden perheenjäsenen maailmaan.
