Synnytys ja pelot

Mitä lähemmäs tullaan laskettua aikaa, sitä enemmän synnytys käy mielessä. Ensin silloin tällöin, sitten päivittäin ja pian useita kertoja päivässä. Olen synnyttänyt aiemmin kaksi kertaa, mutta toisen jälkeen muistan kuinka en halunnut kokea synnytystä enää uudelleen. Se tunnelataus joka jäi toisen synnytyksen jäljiltä ei ollut kovin positiivinen, joten osasin odottaa tämän raskauden tuovan pelot ja tunteet pintaan. Olin todellakin oikeassa.

Olenkin itkenyt niin paljon erilaisia pelkoja tämän raskauden aikana, että nyt viimeisen kolmanneksen aikaan en enää jaksaisi. Kävin pelkopolilla juttelemassa ja tottakai itku tuli, mutta lähdin äitiyspoliklinikalta todella hyvällä mielellä ja nyt odotan synnytystä enemmän positiivisessa mielessä. Ennen tuota käyntiä, olin tehnyt myös omaa ajatustyötä ja siitä on ollut hyötyä.

Minua ei pelota kipu. Mikä minua sitten pelottaa?

Minua pelottaa, että en saa kokea positiivista synnytyskokemusta (enemmän ehkä ponnistusvaihe) tai sen jälkeistä vuodeosastoaikaa vauvan kanssa tälläkään erää. Kukaan ei voi kirjoittaa minulle tietenkään synnytystä valmiiksi käsikirjaksi, joten olen tehnyt ajatustyötä ja synnytyssuunnitelmaa tämän asian tiimoilta.

Minua pelottaa, että lapsi on jälleen isokokoinen ja ponnistusvaihe menee shokinomaisissa tunnelmissa ilman kivunlievitystä, jossa lopuksi avustetaan hartioissa jumissa olevaa vauvaa ulos. Tätä asiaa on nyt katsottu ja tarkkailtu useampaan kertaan ja tällä erää vauva tulee olemaan pienikokoinen.

Jotta lukiessasi et kauhistuisi, voin kertoa että minulle ei käynyt mitään tämän rupeaman aikana. En saanut tikin tikkiä. Kätilöt tekivät siis hyvää työtä.

Olen tehnyt tämänkin kanssa ajatustyötä. Jos olen saanut tuotua maailmaan 4,5 kiloisen vauvan, pystyisi kehoni siihen uudestaan. Sitä ei annetaisi kuitenkaan tapahtua, koska vauva oli tämän kokoisena tiukasti kiinni hartioista, mutta tiedän että se voisi onnistua myös uudestaan.

Ja kaikkein eniten minua pelottaa se, että vauva viedään pois syntymän jälkeen ja näen hänet seuraavan kerran vasta seuraavana aamuna. Se tunne oli kamala, kun en muistanut miltä oma lapseni näytti. Tuntui, kuin olisit mennyt katsomaan toisen lasta teho-osastolle. Sain nähdä vauvaani viikon ajan vain 3 kertaa päivässä tietyn ajan. Tätä en halua kokea uudestaan ja pelko on paha.

Ihan sekaisin tunteista

En osannut tuolloin käsitellä näitä tunteita ja tuntuikin siltä, että menin täysin tunteettomana koko sairaalassa olo ajan. En tajunnut kysyä mitään, en itkeä, en kertoa siitä kuinka kamalalta tuntuu, että vauva ei olekkaan vieressä hänen ensimmäisen viikkonsa aikana synnytyksen jälkeen. En vaikka kävimme synnytystä läpi. Hymyilin vain, enkä tiennyt mitä kuuluisi tuntea. Sen sijaan, että vauva olisi ollut rinnallani, heräsin yöllä pumppaamaan kylmällä rintapumpulla rintoja, jotta saisin maidon nousemaan.

Edelleen kyyneeleet tulvahtavat silmiin tätä ajatellessa. 

Tottakai ymmärrän sen, että vauva tarvitsi hoitoa ja todellakin se pitää tehdä. Pelkopolilla kuitenkin kerrottiin, että nyt lastenosastolla on olemassa perhehuoneita. Jos tilanne vaatisi jälleen samaisia hoitoja saisin olla mahdollisesti vauvani lähellä. Se rauhoitti mieltäni myös kovasti. En sano että näin kävisi tälläkin kertaa, mutta koska niin on käynyt, pelkään sitä.

Kuten alussa sanoin. Lähdin juttelutuokion jälkeen hyvillä mielin kotiin. Vaikka kyyneleet, edelleen saattaa kirvoittaa silmät vetisiksi ajatellessa näitä asioita.

Lähden nyt synnytystä kohti ja otan vinkeistä koppia. Alan rentoututtamaan kroppaani ja venyttelemään. Lisäksi 37 raskausviikon jälkeen voi alkaa pikku hiljaa stimuloimaan kehoa, jos se alkaisi tekemään töitä synnytyksen eteen. Esimerkiksi lypsämällä rintoja ja pyytämällä puolisolta päähierontaa, joka tuottaa hyvänmielenhormoneja.

Näillä ei laiteta synnytystä tietenkään itse käyntiin, vaan se lähtee kun on lähteäkseen. Mutta tottakai kokeilen. Samalla mieli kääntyy varmasti vielä konkreettisemmin synnytykseen, jolloin koko paketti, keho ja mieli, alkaa olemaan hiljalleen valmis koitokseen.

Eli valmis saattamaan uuden perheenjäsenen maailmaan.

Perhe Raskaus ja synnytys

Kuinka paljon tavaraa vauva tarvitsee?

Oi kyllä. Olen tulossa kolmannen kerran äidiksi. Luulisi minun tietävän, mitä vauva tarvitsee ja kuinka paljon. Totta puhuakseni en tiedä, ainakaan tarkasti.

Tällä hetkellä puntaroin paljon mikä on tarpeen, millä pärjää hyvin ja mikä on ehdoton hankinta. Yritän välttää niitä hutiostoksia ja pitää tavaramäärän kurissa, vaikka vauva onkin tulossa taloon. Kahden ensimmäisen aikaan esimerkiksi vaatteita oli mieletön määrä.

Tottakai kaikki riippuu myös itse vauvasta, mutta hankintoja voi tehdä myös jälkikäteen. Ajattelin luetella tähän postaukseen omia ajatuksiani vauvan tavaroista ja niiden tarpeellisuudesta omasta näkökulmastani.

Näitä tarvitaan

  • Pieniä vauvan vaatteita alkuun.
  • Pinnasänky
  • Sitteri
  • Turvakaukalo
  • Ulkovaatekerta

Pieniä vaatteita tarvitsee tietysti ja määrä riippuu paljon vauvasta. Ajattelin lähteä kokeilemaan pienellä määrällä ja perus vaatekappaleella (body, housut, yökkärit), mutta otan muutaman varalle, jos vauva esimerkiksi puklaa paljon. Muutamia saatuja neuleita ja söpöjä haalareita on myös ja ne aion ottaa käyttöön, mutta suurimmaksi osaksi tiedän, että perusvaatteilla meillä mennään arjessa. Ulkovaatekerta tietysti loppukeväälle. Haalari, pipo, tumput, villasukat. Näistä ajattelin kolme jälkimmäistä ainakin neuloa ja tehdä itse, jos vain jaksaminen riittää.

Tottakai huonekaluista tarvitaan pinnasänky. Tiedän, että se ei aluksi varmasti ole edes kovassa käytössä ja mietinkin ettei tätä tarvita heti alkuun. Kumminkin saimme ilmaiseksi oikein hyvän pinnasängyn, joten eihän tätä tarjousta voinut jättää välistä. Koska meillä on alakerta olen suunnitellut vauvan ensisängyksi äitiyspakkauksen laatikon, joka voi toimia alakerrassa tarvittaessa sitten sänkynä ja jos ei sänkynä se toimii kauniina säilytyslaatikkona. Sitterin ajattelin hankkia kyllä ja turvakaukalo on tietysti myös ehdoton.

  • Äitiyspakkaus
  • Vaunut

Valitsin äitiyspakkauksen, koska siinä tulee mielestäni kivasti jo heti alkuun tarvittavia asioita. Pakkaus oli mielestäni tällä kertaa todella käytännöllisen oloinen ja luulen, että kaikki tulevat käyttöön jossain vaiheessa. Kuten harsot ja kylpypyyhe.

En ole koskaan ollut hirveä vauvan kanssa vaunuileva ihminen ja aiemmat lapset eivät nukkuneet vaunuissa lähes koskaan, mutta vaunut on hyvä olla. Ainakin mielikuvissani alan käydä vaunulenkeillä… Lisäksi tuleva isä puhui vaunuista ja farmariautosta jo heti, kun tiedettiin odottavamme tätä pientä tyyppiä.

  • Vaipat
  • Kosteuspyyhkeet
  • Perusvoide
  • Muutama pussilakana, aluslakana ja peitto
  • Petari

Perushygienia tuotteita, kuten vaipat, kosteuspyyhkeet ja perusvoide tulee tietysti tarpeeseen. Lisäksi muutama vauvan pussilakana, aluslakana ja muutama peitto. Tämä kaikki vahinkojen varalle, koska emme omista kuivausrumpua. Lisäksi petari vaikuttaa fiksulta ratkaisulta pinnasänkyyn, jos vahinkoja sattuu patja ei mene pilalle ja petari on helpompi pestä.

  • Imetystyyny
  • Imetysliivejä
  • Rintapumppu
  • Pari tuttipulloa
  • Muutama tutti alkuun

Imetystarvikkeita, kuten imetysliivejä, rintapumppu ja imetystyyny. Imetys on sellainen, jonka haluaisin tällä kertaa onnistuvan. Eihän se tavaroista ole kiinni, mutta tiedän oman pienen imetyskokemuksen perusteella tarvitsevani näitä. Imetystyyny onkin toiminut mainiosti myös raskausajan tyynynä nukkumista varten. Muutama tuttipullo ja tutti kuuluu kuitenkin myös varustukseen.

Näitä ei tarvita

  • Hoitopöytä
  • Leikkimatto
  • Tuttipullojen steriloija
  • Pullojen lämmitin
  • Itkuhälytin (vain tarvittaessa)

Hoitopöytää mietin pitkään. Muistan sen turhakkeena, joka meni vain muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen vaipan vaihdot ja muut hoitotoimenpiteet tapahtui sohvalla tai viltin päällä lattialla. Vaatteille on hankittu oma lipasto säilytystä varten.

Leikkimatto on myös yksi sellainen, jota en tällä kertaa hanki tilaa viemästä. Hankin mielummin muutamia kivoja leluja ja pehmoisen viltin lattialle.

Myöskään en koe tarpeelliseksi, mitään tuttipullojen steriloijaa tai lämmitintä. Itkuhälytin ei ole aiemmin ollut kovassa käytössä, joten se jää joko ei tarvita -listalle tai tarvittaessa hankittavaksi.

Nämä pohdinnoissa

  • Hoitotaso pinnasängyn tai tavallisen lipaston päälle
  • Unipesä
  • Kapalopussi
  • Lämpöpussi turvakaukaloon
  • Maidonkerääjä/Alipainepumppu imetykseen
  • Kantoreppu
  • Maidon säilytyspusseja tai purkkeja

Näistä osa on sellaisia, joita ei ollut silloin kun edellisen kerran odotin vauvaa tai jos oli, en ollut niistä tietoinen. Näitä jään pohtimaan vielä ja hankin jos koen, että voisi tarvita. Maidonkerääjä ja kapalopussi kuullostavat mielestäni hyvältä, mutta ikinä en ole kokeillut toimiiko tälläiset meidän arjessa.

Vauvan tarvikkeita on nykyään todella iso liuta. On asioita, jotka helpottavat arkea ja osa selviää vain kokeilemalla onko se oma juttu ja osa jää täysin käyttämättä. Ihan täysin valmista pakettia kukaan ei voi varmasti miettiä tavaroiden kanssa, koska vauvatkin ovat erilaisia.

Onneksi vauvan tavaroita saa paljon käytettynä, koska esimerkiksi pienet vaatteet menevät todella vähän aikaan ja pysyvät hyvässä kunnossa.

Millaisiin päätöksiin sinä olet tullut vauvan tarvikkeiden hankinnoissa?

Perhe Lapset Vanhemmuus Vastuullisuus