Déjà-vu ja ensimmäinen teksti

Déjà-vu, todellakin. Tämä on tapahtunut aiemminkin. Istun sohvannurkassa maha pystyssä kirjoittamassa blogia. Samalla kun pieni, reilu 500 gramman kokoinen tyyppi rellestää mahassa. Ainut mikä tässä on muuttunut on se, että olen selvästi perfektionisti enkä osaa näköjään aloittaa.

Mietin liikaa ja tekemistä ei ole nimeksikään. Päätin hypätä siis kymmenien artikkeleiden jälkeen vain kirjoittamaan, kuten silloin vuonna 2011. Silloin blogin aloittamisesta ei tainnut edes löytyä niin paljon luettavia artikkeleja kuin tänä päivänä. Koska blogillekkin napsahti hyvä nimi päähän, oli vain aloitettava.

Sitä paitsi kukapa olisi täydellinen edes ensitreffeillä?

Olen Jonna 28-vuotias, kahden tytön äiti. Tulevaa pienokaista odotetaan saapuvaksi maaliskuun lopulla. Kihloissa olen, vaikka sormus ei enää sormeeni mahdukkaan. Elämän viedessä astui kuvioihin vaikea masennus, josta olen ihan pirun ylpeä saadessani sen hallintaan ja elämän laatuni muuttui paremmaksi kaikilta osin.

Rakastan myös kauniita asioita, valokuvausta, kirjoittamista ja olen myös käsityöihminen. Ammatiltani ihan varsinainen mittatilausompelija. Todistus läsähtää käteen nimittäin nyt ennen joulua.

Kaikinpuolin olen sellainen aika peruspertti Etelä-Karjalasta.

Kotva. Synonyyminä toimii esimerkiksi hetki. Hetkiä arjesta.

Blogin sisältö tulee pitämään sisällään arjen henkisen tasapainon löytämistä, niin hyvin kuin se onnistuu kahden kouluikäisen tytön ja tämän hetkisen muumimamma-lookkini kanssa. En ota elämää kumminkaan liian vakavasti ja mukaan mahtuu varmasti tuskaa ja huumoria. Ei kultaista keskitietä siis.

Blogista haluan siis löytyvän arkista menoa ja meininkiä. Ehkä saatan kertoa muutamia vinkkejä ja kertoa omista suosikkijutuistani.

Mutta aloitetaan nyt tällä.