Tämä päivä on ollut taas semmoinen ylä-ala-mäki päivä. Turhaannuin kaikesta pienestä ja olin yliväsynyt. Huomaan myös että tämä viikko on ollut kokonaan ilman treeniä ja siitäkin olen turhautunut, mutta peppu ei vaan liiku vaikka kuinka ihanaa olisi mennä ulos. Kohta alkaa kuitenkin kaikki tiet olemaan niin sulaneita että ehkä ensimmäinen juoksu lenkki olisi paikallaan. 

Tänään ei mikääm ole miellyttänyt muu kuin päiväunet jotka sain otettua, mutta todella myöhään ja nyt sitten taas valvotaan koko yö ja nukutaan huominen päivä? Onneksi on viikonloppu! 

Ajattelin kuitenkin tänään kirjoittaa aivan toisesta asiasta, nimittäin auton ajamisesta ja sen rehellisyydestä. 
Itselläni on ollut auto siitä asti kuin täytin 18 ja olen ajanut melkein päivittäin. Autoani en itse ole kolhinut kertaakaan vielä. Nyt olemme siinä pisteessä Johnin kanssa että ostaisimme yhden yhteisen auton ja möisimme meidän omat automme. Johnilla on firman puolesta auto ja tämä oma jää pitkälti käyttämättä. 
Olemme harkinneet tätä jo vähän aikaa ja sillä ajalla joku mies on ehtinyt peruuttamaan minun autooni kiinni punaisissa liikennevaloissa. Herra oli kuitenkin todella ystävällinen ja hoiti asian hienosti. Poliisia emme tarvineet paikalle koska naarmuja ei ollut tullut. Pienessä shokissa ajoin matkaani eteenpäin koska olin nähnyt miehen koko ajan pakittavan ja pysähtelevän kunnes hän sitten yhtäkkiä vaan pakitti päälle. Sain itse painaa tööttiä että hän ajaisi eteenpäin. Ensimmäinen ns. kolari. 
Eilen kotona parkkipaikallani näin että tultua kirpparilta joku on peruuttanut minun autooni. Jonkun henkilön auton vetokoukku oli nyt merkattuna kunnolla auton takaosaani ja samalla olin vielä saanut sinne halkeamia. Onko tämä totta? Mitään lappua tai anteeksipyyntöä ei ollut ja tekijä oli vain paikalta lähtenyt. 
Itse en olisi yhtään haluinen laittaa rahaa korjaamiseen koska olen autoa myymässä. Miten näinä 5 vuotena vain kerran auto on saanut kolhun ja siitäkin on 4 vuotta ja nyt kun olen autoa myymässä ihmiset ajaa sitä päin koko ajan? 
Eikö enään ole rehellisiä ihmisiä? Tiedän että tämä olisi hoitonut helposti ja pienellä avulla, ilman poliisia tämäkin olisi saanut selvitettyä, mutta ei. Toivottavasti sinä joka peruutit autooni pystyt joku päivä kasvamaan aikuiseksi ja ottamaan vastuuta teoista. 

Onhan se niin helppoa ajaa vain pois, itse vaan en ikinä kehtaisi. 
Onhan paljon rehellisiä ihmisiä olemassa, mutta nykymaailmassa jos haluaa saada jotain suurta tehtyä, pitää sen myös eteen tehdä jotain ja tuntuu että kaikki ei aina ole sen hienoimman tavan kautta. Totummeko tähän ajatukseen vaan enemmän ja enemmän ja väärinkäytämme tätä hetkeä jolloin ystävällinen ele olisi paikallaan? 
Tulemmeko olemaan parin vuoden päästä ystävällisiä ihmisiä jotka tervehtii ja auttaa toisiaan vai kohdistuuko kaikki vain itseen, jotta saa oman tahdon ja huomion? 

Näihin en itse osaa vastata, mutta ajatus siitä että tekisimme asiat vain omaksiparhaaksi pelottaa. Tottakai kannattaa tehdä vain ja ainoastaan asioita mistä itse tykkää, mutta pitää myös muistaa toiset. 
Yritetään kaikki muistaa tsempata, auttaa ja olla rehellisiä toisillemme vaikka emme tuttuja ole. 
Itse pidän siitä että joku tuntematon tervehtii, hymyilee ja kehuu. Päivä ei paremmalta silloin voi tuntua. 

Nyt yritän unohtaa kolhuni autossa ja maanantaina taas miettiä mitä sen kanssa tehdä. Kohta aloitan viikonlopun, mutta ensin vähän työjuttuja. 

Nauttikaa! 

Terveisin Ida