Operaatio: Koira ruotuun hihnassa (osa 2)

Tässä on nyt jokunen päivä ja lenkki tepasteltu vesisateessa ja pienen pientä edistystä on alkanut tapahtua. Eilen tosin taas unohdettiin että toi meiän Einstein onkin ihan vaan koira, eikä se opikaan ihan kaikkia asioita opettamatta. Hra Jalkapalloilija meinaan koitti käydä juoksemassa Eliaksen kanssa ja eihän siitä mitään tullu. Raukka juoksi vaan innoissaan karkuun minkä kintuistaan pääsi ja nahkahihna anto periksi. Se ei siis ollu suurikaan suksee.

Mutta siitä maan pinnalle palanneina otin tänään käyttöön ihan ite keksimäni loistovempeleen hihnakäyttäytymisern opetteluun. Meinaan urheilukassin hihnan! Se on sopivan levee ja pehmustettu ja menee just sopivasti kiinni pikkuklipseillä lantion kohdalta. Siihen voi sitten pujottaa hihnan ja toisen pään laittaa koiran valjaisiin. Entä miten se sitten auttaa vetämisen estämiseen?  

No hommahan toimii niin, että haluaisin koiran tietävän että lenkeillä sen paras paikka olla on siellä mihin asti hihna ulottuu kiristämättä. Jos sitten pidän hihnaa kädessä, toi alue on millon minkäkin mittanen riippuen mun käden asennosta ja venyvyydestä. Se saattaa sekottaa vähänkään loogiseen ajatteluun taipuvaisen koiran. Sitten kun hihna on tiukasti kiinni lanteilla, koira oppii nopeasti rajansa eli sen, kuinka kauas hihnan toisesta päästä (eli minusta) on sopivaa tepsuttaa. Ja kun se huomaa olevansa sallitun alueen rajoilla (eli hihna on melkein kireellä), se kipittää kiltisti mun viereen hakemaan namia. Helppoa!

Minä en siis halua opettaa Eliasta kävelemään vierellä, koska tuntuu että se ois tolta paimenkoiralta vähän liikaa vaadittu. Tiedän että se oppisi ”viereen”/”sivulle” -käskyllä kipittämään mun vieressä ja tuijottamaan nappisilmillään mua koko lenkin mutta sehän nyt ois vaan tylsää ja ahdistavaa. Eli mun puolesta koira sää kävellä edessä, takana, sivulla tai missä vaan kunhan ei hihna oo kireellä. Herkkujen kanssa tämä sujuukin jo melkosen hyvin kun mennään tuttuja reittejä. Ehkä vielä joskus se sujuu ilman haisevia juustonpalojakin ja jossain muualla kuin tässä meiän lähikaduilla…

Loppuun vielä videomateriaalia tästä meiän mahtavasta koulutusmetodista. Kameratyöskentely saattaa aiheuttaa epileptisiä kohtauksia, mutta oleellinen siitä ehkä selviää.

http://www.youtube.com/watch?v=22vT1kMp6Xc&feature=youtu.be