Ei. Kaikki on kielletty.

 

Kyllä se vaan niin on että kaikki kiva on kiellettyä. Tuntuu ettei tässä maailmassa juuri muusta puhuta kun virheistä ja kielloista ja säännöistä ja sanktioista ja entäjosseista. Oikeesti, perhana. Ei tarvi kun astua rappukäytävään niin on perhana kieltolappuja seinät täynnä. Joku ulkosuomalainen sano Suomea kieltolaksi, mikä on ihan hyvin tätä negatiivisuuden kehtoa kuvaava termi. 

Älä roskaa. Vältä tyhjäkäyntiä. Uloskäynti takaovista. Kielletty ajosuunta. Ei saa kääntyä tännne, ei saa ajaa tuosta, ei saa pysäköidä, ei saa pysähtyä. Ole hiljaa. Ei vaihtorahaa. Kännykät kielletty. Valokuvaaminen kielletty. Puhuminen kielletty. Yösäilytys kielletty. Pyörienparkkeeraus kielletty. 

Myös äitit on näissä hyviä. Oli sitten iso tai pieni lapsi. Jos mulle joskus siunaantuu omia lapsia niin ne kyllä kasvatetaan vähän lempeämmin. Eikö se riitä jos tietää että hella on kuuma ja toisia ei saa satuttaa? (Tosin mulla on vähän semmonen kutina että kaikki aattelee näin ennen kun oikeesti on äiti. ”Kyllä meidän lapsi kasvatetaan luovaksi ja vapaaksi kansalaiseksi…”)

Ufo Mustonen tiivistää sen Lastenhuoneen kapinaan. 

En saa pomppia sängyllä,
En saa pelata sisällä. 
En saa seistä edessä, 
Kun ne katsoo TV:tä. 

En saa syödä luntakaan,
Vaikka varoisin keltaista.

En saa leikkiä ruualla,
Enkä puhua sitä suussa.
Pitää kiltisti kuunnella,
Istua hiljaa paikallaan. 

Ei enää muuta kuulekaan,
Kuin:
”Älä älä älä älä
Älä älä älä älä
Läl läl läl läl lä.”

Koita siinä sitten olla luova ja tehdä tulevaisuuden innovaatioita. 

Ei sillä etteikö tässä yhteiskunnassa tarvittaisi sääntöjä ja ohjeita. Mutta miksei meitä missään muistuteta nauramaan, laulamaan ääneen, halaamaan, sanomaan kiitos tai avaamaan ovia toisillemme? Tuon alimmaisen taulun Elias saa ihan hetiheti kun saan töitä tai edes pienen lottovoiton. 

PS.Terkkuja siis te-toimistosta. Nekin on tässä ei-maailmassa kuin kotonaan.

Kuvat on törkeästi lainattu weheartit.comista. Paha minä. Ei saisi.