Kuulumisia

Kiitos kysymästä. Tänne kuuluu ihan hyvää. Joulu meni ihanasti sukuloidessa ja loppuvuoden juhlaputki jatkuu huomenna allekirjoittaneen synttäripäivillä. 

Sain ihan hirmuisesti joulupaketteja, joten nyt on varsin yltäkylläinen olo ja tuntuu mukavasti siltä etten tarvi oikeestaan enää mitään. Paitsi tänään saatan saada erittäin toivotussa synttäripaketissa kameran. Siitä oisin kyllä hurjan onnessani!

Työrintamalle kuuluu kyllä varsin huonoa. 

Joulunaika ikävästi aiheutti tässä työnhakijassa surkeeta sluibailua, joten alkuvuotta kohti on kyllä ihan pakko ryhdistäytyä ja ruveta näpyttämään hakemusta hakemuksen perään. Vaikka tä koko homma tuntuu välillä aivottomalta pään seinään hakkaamiselta, niin ei kai tässä vaihtoehtojakaan ole. Sitä olen nimittäin viimeaikoina pohtinut, että jos ois mistä tahansa muusta yrittämisestä kyse niin eihän kukaan jaksais enää näin hitaalla edistyksellä ees yrittää.

Hommahan menee jota kuinkin niin, että lueskelen hurjat kasat työpaikkailmotuksia ja innostun parista. Näperrän kauheella vaivalla hakemuksen ja lähetän sen eteenpäin varovaisten odotusten saattelemana. Innostun vielä enemmän jos vaikka pääsenkin haastatteluun ja vielä pikkusen enemmän jos pääsen toiseenkin haastatteluun. Sitten loppu onkin yleensä siinä. Eli nada. Ite on oottanu hurjasti haastattelua ja prepannu itseään sitä enemmän mitä pidemmälle pääsee. Ja koko homman loppuhuipennus on parhaassa tapauksessa ”ei kiitos” -sähköposti ja pahimmassa tapauksessa totaalinen unohdus ilmottaa hakijoille lopputuloksesta. Ja ei muuta kun uutta hakemusta putkeen ja sama homma pyörähtää käyntiin uudemman kerran. Kunnes sitten joskus, jonain erittäin kauniina päivänä lopputulos onkin toivottavasti varsin toinen. 

Jos harjottelisin vaikka korkeushyppyä niin jaksaisinko muka harjotella päivästä toiseen jos siitä ei ois mitään takuita että tuun koskaan pääsemään sen riman yli kahdesta metristä? Tuskinpa vaan. Mutta toisaalta myös lottoon aika useesti, vaikka kaks kertaa vaan oon voittanu. Kerran 13e ja toisen kerran 17e. Ja jos en lottoais niin en ainakaan voita. Eli ei auta itku markkinoilla!

Mutta tällaista tänne. Siksi en oo paljoakaan kirjotellu kun kuulumiset on aika tasaisen tylsiä. Ehkä mahdollisesti mahdollisen uuden kameran myötä innostun vaikka laittamaan tänne kuvia. Mahdollisesti. Sitä odotellessa vähän lisää suklaata kohti massua!