Tässä on nyt jokunen päivä ja lenkki tepasteltu vesisateessa ja pienen pientä edistystä on alkanut tapahtua. Eilen tosin taas unohdettiin että toi meiän Einstein onkin ihan vaan koira, eikä se opikaan ihan kaikkia asioita opettamatta. Hra Jalkapalloilija meinaan koitti käydä juoksemassa Eliaksen kanssa ja eihän siitä mitään tullu. Raukka juoksi vaan innoissaan karkuun minkä kintuistaan pääsi ja nahkahihna anto periksi. Se ei siis ollu suurikaan suksee.

Mutta siitä maan pinnalle palanneina otin tänään käyttöön ihan ite keksimäni loistovempeleen hihnakäyttäytymisern opetteluun. Meinaan urheilukassin hihnan! Se on sopivan levee ja pehmustettu ja menee just sopivasti kiinni pikkuklipseillä lantion kohdalta. Siihen voi sitten pujottaa hihnan ja toisen pään laittaa koiran valjaisiin. Entä miten se sitten auttaa vetämisen estämiseen?  

No hommahan toimii niin, että haluaisin koiran tietävän että lenkeillä sen paras paikka olla on siellä mihin asti hihna ulottuu kiristämättä. Jos sitten pidän hihnaa kädessä, toi alue on millon minkäkin mittanen riippuen mun käden asennosta ja venyvyydestä. Se saattaa sekottaa vähänkään loogiseen ajatteluun taipuvaisen koiran. Sitten kun hihna on tiukasti kiinni lanteilla, koira oppii nopeasti rajansa eli sen, kuinka kauas hihnan toisesta päästä (eli minusta) on sopivaa tepsuttaa. Ja kun se huomaa olevansa sallitun alueen rajoilla (eli hihna on melkein kireellä), se kipittää kiltisti mun viereen hakemaan namia. Helppoa!

Minä en siis halua opettaa Eliasta kävelemään vierellä, koska tuntuu että se ois tolta paimenkoiralta vähän liikaa vaadittu. Tiedän että se oppisi ”viereen”/”sivulle” -käskyllä kipittämään mun vieressä ja tuijottamaan nappisilmillään mua koko lenkin mutta sehän nyt ois vaan tylsää ja ahdistavaa. Eli mun puolesta koira sää kävellä edessä, takana, sivulla tai missä vaan kunhan ei hihna oo kireellä. Herkkujen kanssa tämä sujuukin jo melkosen hyvin kun mennään tuttuja reittejä. Ehkä vielä joskus se sujuu ilman haisevia juustonpalojakin ja jossain muualla kuin tässä meiän lähikaduilla…

Loppuun vielä videomateriaalia tästä meiän mahtavasta koulutusmetodista. Kameratyöskentely saattaa aiheuttaa epileptisiä kohtauksia, mutta oleellinen siitä ehkä selviää.

http://www.youtube.com/watch?v=22vT1kMp6Xc&feature=youtu.be

Mullahan on siis 2-vuotias koira nimeltään Elias. Ihana ja rakas tyyppi, joskus tosi riiviö ja rasittava (aika harvoin kuitenkin). Se on tosi fiksu koira ja oppis varmaan seisomaan päällään jos osaisin opettaa. 

Meiän lempeetä ja lepposaa koira-omistaja -suhdetta on kuitenkin ruvennu rassaamaan kun se ei osaa kävellä vielä hihnassa vetämättä. ”Apua, 2-vuotias maailman fiksuin koira eikä osaa kävellä hihnassa! Mikä sitä omistajaa oikeen vaivaa??”.

Laiskuus. 

Kahen vuoden aikana oon nimittäin ehkä kymmenen kertaa päättäny, että ”nyt oon tiukka, nyt alkaa kuri, ei voi olla niin vaikeeta”. Ja se kuri ja koulutus kestää viikon ja sitten en joko enää ite jaksa tai sormet jäätyy pakkasessa palkitessa tai joku muu vie Eliaksen ulos. Ja siihen se sitten jää. Varsin toiveikkaan meiän tilanteesta tekee se, että me ei olla koskaan käytetty fleksiä eli koira kyllä tajuaa hyvin että se on kiinni ja minä määrään mihin mennään. Elias on myös muuten ihan perushyvin koulutettu ja osaa ohittaa nätisti muut koirat ja sen semmosta. Hihnassa ollessaan se vaan tykkäis kävellä paimenkoiramaiseen tyyliinsä vähintään pari metriä edellä.

Mutta nyt päätin että se käveleminen ihan oikeesti ei voi olla niin vaikeeta. Eilen tehtiin mini-harjotuslenkki nakki taskussa. Se 500 metrin lenkki meni oikein esimerkillisesti. Koira hiffas homman n. 20 metrin jälkeen ja kipitti nätisti viereen heti ku hihna stoppas.

Eli mun ihan hyväksi havaittu koulutusmetodi on se, että kun koira vetää, pysähdytään ja palkataan kun koira tulee viereen. Aluksi palkka on meillä ruokaa ja pikkuhiljaa siirrytään kohti sitä että palkaksi riittää pelkkä matkan jatkuminen. Nyt siis peukut pystyyn että hihnan toisessa päässä riittää kärsivällisyys. Koska koiran kouluttamisella pitää olla aina kuulemma joku tavoite, meiän tavoite on että kun ensilumi sataa niin me voidaan tehdä lepposia lenkkejä tolla 2m pitkällä hihnalla ilman että koiralta hajoo niskanikamat ja mulla menee hermot.

Harjoitukset jatkukoon.