http://www.youtube.com/watch?v=HnbNcQlzV-4

Nythän kävi siis niin, että sain periaatteessa työpaikan. Homma vaan on sillä tavalla jännä, että en tiedä vielä milloin työ alkaisi. Äiti käytännön naisena kehotti mua jatkamaan työpaikkojen etsintää ja hakemista. Tein työtä käskettyä. 

Skrollailin jälleen kerran läpi viitisensataa edes hiukan omaa alaani liippaavaa työpaikkaa. Kaikki periaattessa ihan mielenkiintoisia ja kivoja, oikeita työpaikkoja. Loppujenlopuksi löysin kuitenkin vain kaksi (2) edes etäisesti kiinnostavaa paikkaa. Tästä voikin päätellä että olen melkoisen ronkeli työnhakija. Kerron miksi. 

Työelämään siirtyessäni laskin ihan peruslaskutoimituksella, että käytän hereilläoloajastani suunnilleen 30 % työssäkäyntiin. Olettaen että lomat sun muut vapaat huomioon ottaen tekisin n. 4,5 pvä*7,5 h töitä yhdessä viikossa. Samassa viikossa olisin hereillä n. 7 pvä *16 h. Ekana työpäivänä lohdutinkin itseäni ajattelemalla että eihän tässä ole mitään hätää, onhan mulla vielä se 70 % käyttää mihin ikinä tykkään jos työnteko onkin ihan kamalaa. 

Ajattelen siis (ehkä hiukan naiivisti) työmarkkinoiden olevan kahden kauppa. Minä tarjoan  lähes kolmasosan itsestäni työnantajalle, joka rahaa ja muita etuuksia vastaan ostaa sen minulta omaan käyttöönsä. Minä toivon saavani järkevää tekemistä 30 % ajastani ja työantaja ostaa hienosti sanottuna arvoa tuottavan tekijän yritykseensä. Ihan näin yksinkertaista se ei koko yhteiskunnan näkökulmasta ole, mutta näin sitä tykkään pienenä ihmisenä pyöritellä päässäni.

Työnantajat etsivät jatkuvasti työntekijöitä tyhjinä oleviin työpaikkoihinsa esimerkiksi tekemällä työpaikoista työpaikkailmoituksia.  Työntekijä voi tutkia näitä kaikkia hienoja työmahdollisuuksia esim. työnvälitysfirmojen nettisivuilla. Ja huokailla että näin paljon mahtavia paikkoja, juuri minua varten! So far so good. 

Luettuani läpi vähintään satoja työpaikkailmoituksia, väittäisin että homma ei ihan toimi. Verenpaine kyllä nousee ja verisuonet tukkeutuu maailmantuskan aiheuttamiin stressihormoneihin ilmoituksia lukemalla. Keskivertoilmoitus ”minun alan” tyyppisiin (ja aika monen muunkin tyyppisiin) työpaikkoihin menee näin.

Yritys AB Oy on Euroopan johtava hölönpölöratkaisujen toimittamiseen keskittynyt yritys. Vuodesta 1901 olemme tehneet työtä päämääränämme tyytyväiset asiakkaat ja parempi maailma.  Ilmanlaatua unohtamatta. Höpönpöppöyksikkömme tehtävänä on huolehtia organisaatiomme sidosryhmien operatiivisesta toiminnasta ja verkoston tuloksellisesta kommunikaatiosta silläjatällätoimialalla.

Nyt etsimme energiseen joukkoomme

Palvelukoordinaattoria

Tehtäviisi kuuluu:
– Höpönpöppöyksikön toiminnan raportointi Höpönlöpöjohtajalle
– Raportointitoimintatapojen aktiivinen kehittäminen ja muut vaativat kehittämistehtävät yksikössä 
– Aktiivinen yhteydenpito sinne ja tänne
– Tuoteryhmän kysynnän seuranta ja ennustaminen yhdessä markkinointitiimin kanssa
– Osallistuminen höpönlöpötiimin tehtäviin

Tehtävän menestyksekäs hoitaminen edellyttää:
– Korkeakoulututkintoa tehtävään soveltuvalta toimialalta
– Kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja omaksua uusia asioita nopeasti ja itsenäisesti
– Näyttöä vaativien asiantuntija- ja kehitystehtävien hoidosta
– Ammatillista otetta työntekoon ja sujuvaa puheen- ja tekstintuottamistaitoa
– 3-5 vuoden kokemusta hölönpölötoimialalta ja kansainvälisessä työympäristössä toimimisesta

Tarjoamme:
– Haasteellisen ja monipuolisen tehtävän höpönlöpötoimialan näköalapaikalla
– Kilpailukykyiset henkilöstöedut.

Miksi miksi oi miksi työpaikkailmotukset on aina tollasia? Jos kouluissa kasvatetaan ihmisiä luoviksi ja kyseenalaistaviksi ja kansainvälisiksi ja sanavalmiiksi ja vaikka sun miksi, niin miksi ihmeessä meiän työelämä tuntuu olevan ihan hukassa? Miksi varmaan ihan hassunhauskatkin työnantajat antaa itestään haudasta nousseen kuvan, jossa jokainen työnhakija on yksi miljoonasta ja keskivertovastavalmistunut on ihan liian pohjasakkaa heidän hienoihin työtehtäviinsä. Vaaditaan miljoonaa ja yhtä kyvykkyyttä ja kokemusta ja tarjotaan näköalapaikkaa. Jeesus sentään. 

Sitten kun mua haetaan töihin tällä, lupaan hakea. 

Tiedät jo mitä teemme, eli käytämme tämän palstatilan kertoaksemme mitä voimme tarjota juuri sinulle

mielellään iloinen ja työotteeltaan reipas tekijä.

Jos olet tähän ja tähän tehtävään intohimoisesti suhtautuva tämän ja tämän alan asiantuntija tai tulevaisuuden lupaus, haluamme tarjota sinulle:

– Ammattitaitoasi arvostavan palkan ja luontaisedut
– Mahdollisuuden nähdä työsi jäljen ja saada siitä sille kuuluvan kiitoksen
– Kuuntelevat ja avuliaat työkaverit, jotka tulevat joka päivä töihin tehdäkseen asiakkaamme onnellisemmiksi
– Haastavia työtehtäviä ja kannustavia kahvihetkiä tylsemmistäkin hommista selviämiseen
– Vastuuta ja vapautta sinulle sopivassa suhteessa. 

Toivomme että:

– Osaat jo jonkun verran tätäjatätä. Olet kokenut tässäjatässä tai sinulla on palava halu oppia ja kehittyä kokeneempien vierellä
– Suhtaudut työntekoon kunnioituksella ja ratkaisukeskeisellä otteella
– Sinulla on soveltuva alan tutkinto tai osaat muuten vakuuttaa meidät ammattitaidollasi. 

Koska haluan tehdä joka ikisen työhakemuksen tunteella ja huolella, toivoisin että potentiaaliset työnantajatkin löytäisivät aikaa panostaa joka ikisen työpaikkailmoituksen tekemiseen ja räätälöintiin. Yritysten esittelyteksit tuppaa olemaan aika kiiltokuvamaista löpinää, eikä niistä työnhakijana juurikaan viisastu. Eikös työpaikkailmotus siis voitais käyttää lähes ilmasena mainostilana ja kertoa millasta heidän töissä ihan oikeasti on? Vai onko kaikissa töissä oikeesti niin kamalaa ettei kukaan uskalla kertoa?

Tiedän, kuulostan taas nipottavalta ja liian vaativalta sukupolveni edustajalta mutta sellasia me ollaan. Nykyajan nuoret ja tulevaisuuden aikuiset. 

PS. Luettavaa myös muille oikeista töistä kiinnostuneille esim. täällä http://www.parempityoelama.fi/. Alun video ei liity työpaikkailmoituksiin mitenkään. Ehkä.