Sata ja yksi syytä aamuliikuntaan
Huomenta blogi ja muu aamuväki!
(Oikeestaan toi olis pitäny kirjottaa HUUTAEN, koska oon niin superduperpirteä ja virtaa täynnä, että 95 % syyssuomalaisista aika rankasti ärsyttäisi…)
Ja mikäs minulla on sitten syynä tällaiseen rasittavaan pirteyteen? No aamupumppi tietysti. Ja koska olen niin mahtava ihminen, haluan täten vakuuttaa teistä ihan joka ikisen aamuliikunnan pariin. Koska en ikinäikinäikinä saisi itseäni rehkimään yksin ennen seitsemää, puhun nyt ryhmäliikunnasta.
Miksi nousta ylös ennen kuutta ja tehdä sata jalkakyykkyä seitsemältä? Annas kun kerron.
1. Kerran se vaan kirpasee. Ehdottomasti suurin itsensä ylittäminen tapahtuu herätyskellon soidessa. Torkku vai ylös? Valintaa tehdessä kannattaa vaan tiukasti pitää ajatukset siinä liikunnan jälkeisessä fiiliksessä. KOSKAAN ei meinaan oo kaduttanu, että on tullu lähdettyä. Ja kuten ikipirteä SATS Elielin Tiina aamulla tsemppasi, kukaan ei halua herätä kuudelta. Ei sen siinä kohtaa vielä kuulukaan olla kivaa. Kiva tulee sitten vasta myöhemmin.
2. Aamupala. Oon ehdottomasti aamupalaihmisiä. Ja kun herää kuudelta jumppaamaan, ennen lounasta niitä kerkee kepeesti syödä kaksi. Ja ketään ei kiinnosta syötkö megaison ja rasvasen croissantin vai ruislesepuuroa. Kaikki käy.
3. Ole supernainen tai -mies. Aamulla pilkkopimeessä bussipysäkillä nököttäessä saa hymyillä. ”Hittolainen mä oikeesti nousin!” Ja bussissa voi vilkuilla muita naama mutrussa olevia keskellä yötä heränneitä. Ne on menossa vaan johonki surkeeseen aamuvuoroon ja sä oot menossa tekemään ihmeitä. Jo ennen seitsemää.
4. Tuhannen taalan herätys. Paras tapa aloittaa päivä on varmaankin herätä omaan hymyyn. Mutta sata jalkakyykkyä kirkkaissa kuntosalivaloissa Summer of 69:n tahtiin on pakko olla toiseksi paras. Kun jalkoja hapottaa ja hikikarpalot valuu kivasti pitkin nenänpäätä… hemmetti se konehan lähtee sittenkin käyntiin! Jos sen jälkeen väsyttää niin olet vakavasti sairas. Samalla voi tietysti fiilistellä kohtaa 3 ja naureskella ulkona pimeessä laahustaville työmatkalaisille. ”Taapertakaa te siellä pimeessä ja kylmässä, supernainen se täällä kyykkäilee muitten supertiimiläisten kanssa koneita käyntiin!” In your face pimeä syksy ja niljaset lehdet, anna tulla vaan vettä ja räntää – minä kyllä kestän!
5. (Kun tarkemmin katsoo niin tässä tais olla vasta viisi syytä sadasta. Mutta lupaan, että tä viides vastaa 95 syytä.) Nimittäin: O-L-O. Hiiteen kaikki multivitat, chia-siemenet, lucumucucumat ja activiat. Väitän että mistään ei saa sellasta fiilistä kun kunnon rääkistä ja suihkusta pimeenä syysaamuna. Sillon meinaan linnut laulaa, palmunlehdet heiluu ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta keskellä itsetuhoisinta marraskuutakin. Bussikuskille voi hymyillä ja moikata pikkusen liian reippaasti, ja salaa pilkata sen moita muistuttavaa örähdystä. Paluumatkalla töihin tai kotiin tuntee elävänsä ihan eri maailmassa kun ne kaikki muut mököttäjät. Vähän niinkun ois aikamatkalla. Muut on vasta silmät ristissä kampeemassa itseään töihin, kun sä oot jo tehny kenenkään tietämättä vaikka mitä. Lähinnä ollu supernainen…