Apinatarha
Hei taas!
Noup, otetaas uudestaan. Muuten ”taas” olisi vähän turhan laaja käsite.
Hei!
On parempi, ettei käsitellä edellisessä postauksessani aloittamaani elämäntaparemonttia. Palataan siihen vaikka ensi maanantaina! Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Marraskuun puolen välin jälkeen on tapahtunut vaikka mitä. Kuten välirikkoja läheisiin, lääkityksen muutos ja nosto, perheemme kasvoi yhdellä jäsenellä ja… siis kyllä, talouteemme tuli koira. KOIRA! Minä joka halusin koiran vain, jos se ei kuolaa, haise, hauku tai hengitä. Nyt meillä on koira, joka on kaikkea tuota ja varastaa vieläpä mun ruoat. Niin ja vie mun pienestä punkastani puolet, koska en osaa sanoa sen nappisilmille ja otsarypyille ei. 
Sen merkki on Skoda Perkele ja malli on seropi. No okei, nimi on oikeasti Coda, mutta jotenkin tuo toinen nimitys on mahtunut suuhuni paremmin. Onhan se jo myös vähän vanhempaa vuosimallia. Olisko tota ikää siunaantunut jo 4-6 vuotta. Käytetyn koiran tiedot ei ihan täysin ole tiedossa ja onhan tota matkamittaria joku saattanut ruuvata hetken matkaa takaperinkin. Tai eteenpäin, mistä sitä tietää. Jos järkeä siunaantuu lisää iän myötä, niin toivoa saattaa, että sitä olisi vielä tulossa. Ei sillä, onhan tuo omalla tavallaan ihana, mut enempi miehen koira. Eli mies kouluttaa ja komentaa ja minä annan periksi. 😀 No kyllä minäkin parhaani yritän! Ainakin yritän saada tulemaan toimeen kissojeni kanssa. Vaikkakin se on hyvin pitkä ja kuoppainen tie. Feliwayt pöhisee nurkassa ja stressinappulaa saa Havakan Kari aina kun otan sen alas tuolta leivinuunin päältä. Itsehän se ei tulisi sieltä enää laisinkaan. Siellä on jo peti, leluja, ruoka ja jopa hiekkalaatikko. Enempiä tuskin voin tehdä. Ottakoon oman aikansa. Varma Ovaskainen on tullut toimeen koiran kanssa alusta saakka. Nykyään nukkuvat jo vieretysten.
On noilla eläimillä kyllä ihan oma vaikutuksensa meihin ihmisiin. En minä osaisi enää olla ollenkaan, jos ei niitä olisi. Tuskin nousisin sängystä sitäkään vähää kuin mitä nyt. Lemmikitön minä olisi varmasti dokumentin kohde, jossa käsiteltäisiin patjaan sulautunutta lahnan ja valaan sekoitusta, joka osaa puhua. Änkyttämällä, mutta osaa silti! Josta päästäisiinkin takaisin siihen elämäntaparemonttiin… ei nyt! Maanantaina!
