Elämäntaparemontti, päivä 7
Dieetit alkavat aina maanantaina. Niin minullakin alkoi viikko sitten. Tuli vastaan tilanne, että oli pakko tehdä jotain. Vuosi sitten aloitin Mirtazapinin nukahtamislääkkeeksi ja sen mukanaan tuoma ruokahalun määrä yllätti totaalisesti. Jos joku ruoka-aines on hukassa päiväminulta, yöminä löytää sen ennen kuin ehtii suklaata sanoa. Yön jälkeen tolkun palattua, saattaa punkkani vierestä löytyä aivan kaikkea. Tutuksi tullut mm. 500g piparitaikinakääreet, muksun maksalaatikkovuoat kera puoliksi syödyn puolukkahillopurkin, Lidlin lasagne, kasoittain tyhjiä lautasia, mukeja, aterimia, karkkipusseja, suklaalevyjä, sipsipusseja, pähkinöitä… Mä en edes tykkää makeasta! Tai siis vihaan sitä oloa, mikä tulee makean syömisestä. Aamuiset sokerikrapulat on hirveitä! Yök! Ekan kahden kuukauden aikana tuli 20kg painoa lisää ja lopun vuoden aikana vielä 10kg. Lihaksettomalle keskivartalolihavalle ei mikään kovin imarteleva juttu.
Viikko sitten päätin, että jätän pois herkut, limpparit, viljoista vehnän ja rukiin, lopetan yösyöpöttelyn ja kirjaan kaiken syömäni ylös! Alan myös juoda vettä runsaasti. Hyvin päätetty, päätäppä jotain muuta. Koko viime viikko meni penkin alle. Mikään ei pitänyt, mitä lupasin. Tai no vettä yritin juoda enemmän. Siinä saatoin onnistua peräti kolmena päivänä. On sekin jo jotain!
Tänään on taas maanantai. Elämäntaparemontin seitsemäs päivä. No okei, EKA, myönnän! Puolilta öin mutustin kaikki karkit pois, ettei niitä ole enää tällä viikolla tämän urakan tiellä. Tirsk! Mutta kun päivä valkeni, keitin sitruuna-inkivääriteetä, join paljon vettä (no okei, 3dl, mutta se on miljoonan alku!) ja tein härkäpapu-kauraleivästä aamiaisen. Päälle vain margariinia, raejuustoa, kermajuustoa kymmenen siivun sijaan vain yksi kummallekin leivänpuolikkaalle, tuorekurkkua ja tilliä. Välipalaksi olen narskutellut varsiselleriä. Onneksi rakastan sen makua. Tää vaikuttaa hyvältä! Seuraavaksi nousen tekemään päivällistä. Kanaa ja wokkivihanneksi. Kirjaan kaiken ylös FatSecretin kalorilaskuriin. Se on yllättävän tsemppaava! Suosittelen muillekin.
Eikä tässä vielä kaikki! Taustalla pyörii ”Olet mitä syöt” -ohjelma ja blogin päivittämisen ulkopuolella pidän käteni kiireisinä sukkapuikkoja heiluttelemalla. Ei vaan ehdi enää syödä. Kovin testi tulee kuitenkin eteen aivan varmasti ensi yönä. Miten sanoa ruokahalulle ei. Rakas joulupukki, mulla olisi vain yksi toive; käsiraudat!
Nyt ei oteta isoja tavoitteita, ei mietitä vuoden päähän, ei viikon päähän, ei edes huomiseen. Nyt edetään tunti kerrallaan. Jokainen onnistunut tunti on kotiin päin. 