Tiistai on hyvä päivä aloittaa uusi blogi

Kuka olen ja mitä teen täällä? Tätä mietin useinkin, enkä kirjaimellisesti juuri tästä paikasta. Tänne en ole aikoihin mitään kirjoitellut. Nyt kun kirjoitusnurkkani, jota banneristakin voi ihailla, alkaa saamaan aikaiseksi minusta pulppuavaa luovuudenpoikasta, istahdan tuoliini, otan näppäimistön syliini ja kokeilen, kuinka sormeni reagoivat näppäimillä hyppelyyn. Ei tämä kovin kevyesti vielä kulje. En muista, miten tätä ajetaan. 

Minä olen haaveilija. Se joka istuu yöt läpeensä pirtin nurkassa, himmeässä valossa, tuoreelle ruisleivälle tuoksuvan devon rexin ruttutissejä rapsutellen. Haaveissani löydän lähimetsästä muovikassillisen kantarelleja, mielellään jo valmiiksi perattuna. Keräisin ne K-Marketin kassiin. Taitaa vetoisuus olla arviolta kymmenisen litraa. Saisi monta hyvää lisuketta, piirakkaa ja kastiketta. Siinä keräillessäni minulle seuraa pitäisi orava, peura, karhu ja pari flegmaattista laiskiaista. Vaihtelisin niiden kanssa reseptivinkkejä. Ainakin lääkityksen, jos ei sieniruokien. 

Minä olen vaimo, äiti ja kahden devon rexin orja. Minä olen vanhan hirsitalon emäntä. Minä olen Mäkipussihyppääjien lentoemo. Räsymattojen rakastaja. Karaokelaulaja. Viininlitkijä. Se joka kaatuu yksissä portaissa kolmesti ja toistaa sen luultavasti joka kerta. Ja kyllä, syön myös mielialalääkkeitä. 

Toivottavasti löytäisin kipinän taas tähän kirjoittamiseen. Pää kiittäisi. Sormista en ole niin varma. Tulen luultavasti ainakin avautumaan muuttolaatikoiden purkamisesta, taloksi asettumisesta, remontista, napposuihkusta, kissanpaskasta, ilmavaivoista ja siitä, että meillä ei taaskaan ole mitään hyväskää kaapissa. No en minä aina valita, en ainakaan joka kerta. Osittain elämä on ihan jopa kivaa.