Hyväksynkö itseni sellaisena kuin olen. Välillä kyllä, toisinaan vaadin liikoja. Itsetunto kehittyy lujemmaksi, mikäli hyväksyy omat virheet ja vahvuudet. Virheet voivat kasvaa vahvuuksiksi. Jo kulunut lause toimii tässäki : se mitä ei voi piilottaa, korosta sitä. Jokainen meistä on yksilö ja se on hienoa.
Olen vuosien varrella hyväksynyt monenlaisia asioita niin itsessäni kuin muissa. On helpompaa hyväksyä toisia, kun itse tunto on kohdillaan.
Meidän perheessä ristiriidat ovat pääsääntö ei poikkeus.
Ovatko riidat sitoneet perhettämme? Puolisoni kanssa ensitapaamisessa aloitimme kommunikoinnin ristiriidalla. Nyt huomaan lasteni myös kommunikoivan riidan äänensävyssä. Lapseni on valinnut puolisoksi helposti kilahtavan kaverin. Jatkuvissa ristiriidoissa ei kukaan jaksa elää tai ne muuttuva hajottavaksi.
Missä vaiheessa ne hajoittavat? Silloin kun toinen ei myönnä toimivansa väärin. Olen niinsanotusti monta kertaa ottanut turpaan ristiriidassa, kantanut syyllisyyttä ilman syytä. Isäni kanssa ei voi käydä rakentavaa ristiriita keskustelua. Äidin kanssa ei ristiriitaa voi syntyä, hän myöntyy ja antaa periksi. Suurin kummastus itselläni on niin erilaisissa perheissä, joissa kuitenkin itse olen jäsenenä.
Sopiminen on aina hyväksi. Se eheyttää, syventää ja rakentaa suhteiden laatua. Tämä on kantava voimavara nykyisessä perheessäni. Lapsuudenperheessä sopiminen on vahvistanut narsistia ja heikentänyt muita. Olen vuosikymmeniä aina uskonut parempaan ja jaksanut yrittää.
Nyt olen tarpeeksi vahva puolustamaan, suojelemaan ja rakastamaan itseäni, joten olen antanut anteeksi ja katkaissut suhteeni narsistiin.