Meidän perheessä ristiriidat ovat pääsääntö ei poikkeus.
Ovatko riidat sitoneet perhettämme? Puolisoni kanssa ensitapaamisessa aloitimme kommunikoinnin ristiriidalla. Nyt huomaan lasteni myös kommunikoivan riidan äänensävyssä. Lapseni on valinnut puolisoksi helposti kilahtavan kaverin. Jatkuvissa ristiriidoissa ei kukaan jaksa elää tai ne muuttuva hajottavaksi.
Missä vaiheessa ne hajoittavat? Silloin kun toinen ei myönnä toimivansa väärin. Olen niinsanotusti monta kertaa ottanut turpaan ristiriidassa, kantanut syyllisyyttä ilman syytä. Isäni kanssa ei voi käydä rakentavaa ristiriita keskustelua. Äidin kanssa ei ristiriitaa voi syntyä, hän myöntyy ja antaa periksi. Suurin kummastus itselläni on niin erilaisissa perheissä, joissa kuitenkin itse olen jäsenenä.
Sopiminen on aina hyväksi. Se eheyttää, syventää ja rakentaa suhteiden laatua. Tämä on kantava voimavara nykyisessä perheessäni. Lapsuudenperheessä sopiminen on vahvistanut narsistia ja heikentänyt muita. Olen vuosikymmeniä aina uskonut parempaan ja jaksanut yrittää.
Nyt olen tarpeeksi vahva puolustamaan, suojelemaan ja rakastamaan itseäni, joten olen antanut anteeksi ja katkaissut suhteeni narsistiin.