Mielikuvitusystävä

Kukaan ei kertonut, että mielikuvitusystävät ovat energiasyöppöjä

Tyttärelläni on mielikuvitusystävä. Aliisa.

Aliisa on aikamoinen tyttö, hän nimittäin putosi viime viikolla kuuraketista. Jo vain, kuuraketista.

Yleensä Aliisa tyytyy vain sotkemaan tyttäreni huoneen. No joo, paitsi tänään hän oli sanonut, ettei tyttäreni tarvitse syödä kurkkua.

Aliisasta on kyllä toisinaan hyötyäkin – Aliisa uskaltaa kokeilla rajoja paljon rajummin kuin tyttäreni. Aliisan mielestä kotiin käveleminen on tylsää ja toppahaalarin pukeminen typerää. Aliisa tönii ja riehuu, ja tyttäreni komentaa häntä hellästi, mutta tiukasti. Aliisan kautta on helppo opetella tunnetaitoja. Aliisa tekee myös usein rohkeita, jännittäviä juttuja, joita tyttäreni ei vielä osaa tai uskalla tehdä.

Usein, jos tyttäreni kuulee kaverinsa mielenkiintoisesta kaupunkiseikkailusta tai retkestä eläintarhaan, alkaa tyttäreni veistellä innoissaan, kuinka hekin Aliisan kanssa sukelsivat haiden seassa Afrikassa. Tässä kohtaa olen usein umpikujassa – Google kertoi, ettei lapselle saisi sanoa, että mielikuvitusystävää ei ole. Olen siis kiltisti kattanut Aliisalle paikan ruokapöytään. Pitänyt puhuttelun myös Aliisalle, jonka idea oli tyhjentää käsisaippuapullo lavuaariin vaahdon maksimoimiseksi. 

Mutta johonkin se raja on vedettävä!

En todellakaan säästä Aliisalle tyhjää penkkiä ruuhkabussissa, oli tästä Aikuisen Päätöksestä aiheutuva uhmaraivari sitten luokkaa valtava tai megalomaaninen. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *