Ylen verkkosivuilla oli Joonas Kuisman tekemä haastattelu Laura Salmisesta (7.8.2019). Hän on urheilija, joka harrastaa nykyaikaista 5 -ottelua kansainvälisellä tasolla (uinti, ratsastus, miekkailu, ammunta, juoksu). Jutun yhtenä juonteena oli usko. Toimittaja teki kysymyksen: ”Jos Jumala on kaikkien puolella, miksi urheilukilpailussa vain yksi voittaa?” Kuinka hämmentävää uskonnosta keskustelu onkaan! Toimittaja tiesi varmasti yhden voittajan periaatteen kuten tiesi Raamatun Paavalikin: ”Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon.” (1.Kor 9:14). Urheilija vastasi toimittajalle, ettei hän tiedä vastausta.

Miten määritämmekään toisiamme! En tunne Laura Salmista mutta ymmärsin haastattelusta, että hän laittaa kaiken voimansa urheiluun. Toimittaja tietää hänet uskovaksi ihmiseksi. Se kiinnostaa. Määrittäminen on minullekin tuttu asia. Olen pappi. Monet kerran olen saanut vastaani tiedon siitä, millaisia papit ovat. Juuri koskaan en ole tunnistanut niistä määritteistä itseäni. On kyllä tosi tärkeä pitää kiinni siitä, mitä tietää itse olevansa.

Mutta tähän nyt kuitenkin jokin sana uskosta ja urheilusta. Olen Kiteen kirkossa urheiluväen kirkkopyhässä 1. syyskuuta 2019. Siksi tämä aihe on nyt juuri pinnalla.

Paavali tunsi niin juoksun kuin nyrkkeilynkin mutta ne eivät liittyneet uskoon muuten kuin havainnollistaakseen uskovan ihmisen pyrkimyksiä. Paavali kirjoitti Filippin seurakunnalle: ”Juoksen kohti maalia, saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen.”(Fil. 3:14) Taivaaseen juoksussa toki voittajia ovat kaikki, jotka jaksavat juosta maaliin asti, osallistujapalkinto on siis varma. Timoteukselle Paavali puolestaan kirjoitti: ”Olen kilpaillut hyvän kilpailun, olen juossut perille ja säilyttänyt uskoni.” (2. Tim. 4:7). Menemättä pidemmälle oppiin voi varmasti sanoa, että nykyaikaisen 5- ottelun voittaminen ja uskon kilpailu ovat aika lailla eri asia. Kilpailijalle itselleen usko voi tietenkin antaa horisonttia kilpailemiseen ja sitä kautta rentoutta päästä tavoitteisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla – ei välttämättä voittoon.

Toimittajan kysymys on kuitenkin havainnollinen ja arvokas. Se heijastelee mittaamisen ihanteita. Uskosta on varsin helppo maalailla yksinkertaistettu pilakuva, joka sitten osoitetaan huvittavan yksinkertaiseksi ja epäloogiseksi. Uskolla olisi merkitystä, sikäli kuin siitä olisi hyötyä. Juuri näin asia tietenkin on myös uskovalle itselleen. Hyöty ei kuitenkaan ole syy ja seuraus suhteiden mekaanista hyötyä.

Määrittäminen kuulostaa aika ärsyttävältä. Tarpeellinen ilmiö se kuitenkin on. Kunpa pääsisimmekin irti erilaisista määrittämisten painolasteista! Olemme ehkä sen ajan kynnyksellä, jolloin ihmiskunta havahtuu. Vanha maailma on kaatumassa omaan ahneuteensa ja itsekkyyteensä. Virta uuteen ei kuitenkaan ole yhtenäinen mutta merkit ovat vahvat ja kiistattomat. Määrittämisistä avaraan toivoon!

Aiheesta lisää Podcastina SoundCloudin sivuilla.

https://soundcloud.com/user-941307355 

Omilla sivuillani www.mattiperala.fi kohdassa Podcast on myös toimiva linkki.