Pari päivää Ho Chi Minh -cityssä oli ihan riittävästi. Seuraava etappi oli Mui Ne, muutaman tunnin junamatkan päässä Ho Chi Minh -citystä rannikolle.
Juna pysähtyi noin 30 km päähän Mui Ne:sta ja loppumatkan taitoin skootterin kyydissä. Ajelimme halki pienten kylien ja pitayaviljelmien. Moottoritie tuntui Ho Chi Minhin jälkeen mukavan leppoisalta paikalta.
Ainut asia, jonka Mui Nestä huomasin, oli meri ja loputtoman pitkä valkoinen hiekkaranta. Vihdoinkin olin paikassa, jossa voin antaa silmieni levätä ja merituulen puhaltaa kasvoilleni. Menin rannalle välittömästi ja yritin kävellä rannan toiseen päähän. Luovutin noin 15 minuutin jälkeen ja menin uimaan. Aallot heittelivät minua minne lystäsivät ja pärskin suolavettä suusta ja sieraimista. ”Uimisen” jälkeen istahdin hiekalle ja vain olin. Pitkään.
Roiman aurinkoannoksen jälkeen kävelin takaisin hostellille ja matkan varrella huomasin kyltin ilmaisesta joogatunnista meren rannalla. Kuin tilauksesta. Tunnin joogattuani oloni oli niin rento, että olisin nukahtanut ellei mieleni olisi ollut täysin virkeä.
Seuraavana päivänä ajattelin tehdä jotain aktiivisempaa. Mui Ne on Vietnamin paras paikka leijalautailulle ja olin harkinnut sen kokeilemista. Huonekaverini kuitenkin pyysi minua kanssaan rannalle ja lupasin mennä hetkeksi. Hetki vähän vierähti, oli niin lämmin ja meri oli niin ihana, etten halunnut nousta ylös ja pukeutua. Kuuden aurinkotunnin jälkeen leijalautailu ei ollut enää ihan ykkösenä mielessä. Ehkä joskus toiste. Minulla ei ole oikeastaan edes hirveästi kerrottavaa Mui Nesta, muuta kuin että vesi oli lämmintä ja hiekka kuumaa. Taidan ansaita ”Hyvä turisti” mitalin.