Pakkausintoa..vaiko inhoa

Meren ranta , oma piha, edessä ja takana. Muutama vuosi rakkaudella hoidettua puutarhaa.. Monia muistoja ihania. Lapsien pörinää, pitkiä kävelylenkkejä, kynttilä illallisia, rakkautta ja mannapuuroa 🙂 noista asioista oli tämä ihana kotimme tehty.

Nyt on aika jättää hyvästit tälle ihanalle saarelle ja matkaa jatkaa toiselle.

Minua itseäni henk.koht. ei todellakaan innosta, vituttaa kun ei voi olla rahaa, niin paljon enään että selviäisi tästä suuresta vuokrasta.

Miten käy meidän parisuhteelle kun joudumme väliaikaisesti asumaan pienessä asunnossa näin ison lapsikatraan kanssa.

Jaksammeko päivästä toiseen ,poikien hillitöntä nahistelua, kamppailua kumpi voittaa isin ja äidin huomion. Miten vaalia meidän hienoa suhdetta, kun kokoajan joku on selän takana nykimässä hihasta.

Saattaa kuulostaa joidenkin mielestä ihan kaamealta tämä mun ajattelu , mutta olen jo niin monta vuotta asunut tämän uusioperheemme kanssa. Aina jotenkin olemme onnistuneet nipistämään omaa aikaa parisuhteellemme. Yhteiset harrastukset(onnistui silloin kun emme olleet töissä ja pojat olivat päivisin tarhassa) Illat , ne toivat valoa elämäämme. Perheterapeuteilta saimme loistavan idean että aina kun olemme saaneet lapset nukahtamaan. Teemme ruokaa yhdessä. Pienen iltapalan , emmekä puhu lainkaan lapsista tai katso tv.tä. Vaan keskitymme toisiimme.

Miten käy jos hän ratkee juomaan ja minä jään taas yksin lasten kanssa :(

En tiedä kuinka kauan jaksan päivästä toiseen sellaista että hän juo ja vittuilee kun minä käyn töissä ja hoidan lapset.

Sitten aina selvinpäin , puhuu rakkaudestaan minuun. Nuo kuluneet lauseet siitä , ettei häntä kannata kuunnella kun on humalassa. Vaikka hän satuttaa mua niin kovasti, ,talloo henkisesti aivan lyttyyn. Älä kulta usko niitä. Se en ole minä

Siispä olenkin nimennyt tuon toisen. Ykäksi.

Olisimpa kuin nuo jotkut naiset. Niin paljon lukenut lehdistä, miten jättää alkoholisti miehensä. Miten ihmeessä he tekevät sen…

Olen niin voimaton että en jaksa, en vaan jaksa muuta kuin elää päivästä toiseen mahdollisimman seesteistä elämää. Jotta lapsilla on ruokaa, joku jota kuunnella ja joku joka hoitaa heitä.

Ja kun raskaan päivän jälkeen istahdan sohvalle, toivon vain että selvä mieheni ottaisi minut syliin ja kuiskaisi, miten paljon hän minua rakastaa..