En tiiä!

”Mieti mieti mieti”, sanoi Puh, mutta mitään ei tullut hänen mieleensä.
Kuule Puh, mulla on ihan samanlainen olo. Vaikka mie kuinka yritän miettiä, että mitä alan tekkeen sittenkö työt joulun alla loppuu, niin en mie kertakaikkiaan keksi. Miehän olen vappaa oikeasti tekkeen melkein mitä vain, mutta se just aiheuttaa mulle ressiä. Ois paljon helpompaa ko tietäis, että seuraavat vuet mennee vaikka opiskellessa. (Tietäispä ensin sen, että mitä haluaa opiskella!) Pittää varmaan mennä työkkäriin tekkeen ammatinvalintatestejä jos niistä olis apua. Mie olen jo niin vanhaki, kohta kakskymmentä. Nehän pian laittaa minut eläkkeelle ennenkö ehin tehä yhtään testiä. Ei mulla juuri muita vaatimuksia työltä ole ko; hyvä palkka, hyvät työsuhde-edut, paljon lommaa, lyhyet työpäivät, hyvät boonukset, paljon vappaata, hyvä palkka, hyvät joululahjat firmalta, runsaasti lomarahoja, hieno työauto, hyvä palkka, pitkä kesäloma, ja että sais hyvin rahhaa joka kuukausi. Niin onko paljon vaaittu onko? No ei ole! Siks vain piän tuota hyvvää palkkaa tärkeänä, ko mie olen ihan sairaan hyvä rahankäyttäjä. Ei kuulkaa mene kauaa, niin saa laitettua satasia menemään. (aivanko olis joskus ollu laittaa satasia kerralla menemään, paitsi vuokranmaksussa)
Ehkä mie vain nyt yritän ellää päivän kerrallaan, aivan niinkö ennenki, ja lopettaa turhan ajatustyön, aivan niinkö ennenki. Kyllä ne minunki ajatukset kirkastuu sitten iän myötä.

”Mutta Ihaa”, sanoi Puh osaanottavasti, ”mitä me voimme.. tuota kuinka me voimme.. entä jos me…” ”Oikein”, sanoi Ihaa. ”Hyviä ehdotuksia. Joku varmasti käy. Kiitos Puh”