Olen aina jollain tasolla tiennyt mitä on Ikebana, vaikka tätä japanilaista kukkienasettelua en ollut koskaan nähnyt, kuin ehkä vilaukselta Sofia Coppolan ihanassa Lost in Translation -elokuvassa. Ikebana on aina kuitenkin jostain syystä kiinnostanut ja olen tiennyt, että se olisi varmasti ”mun juttu”. En ollut kuitenkaan törmännyt ikebana-kursseihin tai tavannut ketään kuka sitä harrastaisi, joten asia on jäänyt taka-alalle. Kunnes, tänä vuonna, vuoden ensimmäisenä päivänä kun mietin, mitkä ovat minun tämän vuoden tavoitteita.. En jaksanut alkaa miettimään asiaa kovin syvällisesti, koska olin flunssassa joka vei kaikki voimat, mutta mieleeni nousi selkeästi, että tänä vuonna ainakin Ikebana-kurssille haluan vihdoin mennä. Seuraavana päivänä näinkin sattumalta Facebookissa, että yhdessä lempipaikassani (!) Annalan Puutarhassa pidetään hyötykasviyhdistyksen ikebana-kursseja ja ilmoittauduin heti vuoden ensimmäiseen ikebana-iltaan. Ja niin Ikebana saapui elämääni. Että joskus asiat tapahtuvatkin helposti ja vaivattomasti! Kaikesta päätellen nyt oli oikea aika ikebanalle.

Hyöytykasviyhdistyksen ikebana-iltaan osallistui sekä ensikertalaisia ja ikebanaa enemmän harrastaneita. Ensikertalaiset istuivat omassa pöydässä ja harrastajat omassa, ja molemmilla oli oma ohjaaja. Ikebana-ilta oli omasta vinkkelistäni hieman sekava, mutta olen tyytyväinen, että menin. 

Hyötykasviyhdistyksen ikebana-ilta maksoi ensikertalaisille 30 euroa, eikä sinne tarvinnut ottaa mitään mukaan. Tai no pieni pyyhe, mutta ilman sitäkin olisi pärjännyt. Illan keskivaiheella oli tarjolla sympaattinen tee- ja leipätarjoilu. Annalan puutarhan tunnelma ja miljöö olivat tietenkin ihanat.

Annanlan puutarhan tiloissa pidetty hyötykasviyhdistyksen ikebana-ilta oli siinä mielessä matalan kynnyksen kurssi, että siihen ei tarvinnut sitoutua yhtä kurssikertaa enempää jollei halunnut, ja kukat, oksat, sakset, piikkisieni ja maljakot löytyi paikan päältä. Oli mielenkiintoista nähdä ikebanaa enemmän harrastaneiden töitä. Ikebana-opettajan valmiille töille tekemä kevyt arvostelukierros oli kiva ja opettavainen. Oli ensihetkestä alkaen sanomattakin selvää, että Ikebana oli oma maailmansa, ja se maailma kutsui.

Hyötykasviyhdistyksen ikebana-kurssi ei juurikaan sisältänyt faktatietoa, joten varasin heti illan jälkeen kirjastosta pari suomenkielistä ikebana-nimistä kirjaa, joista sain sitten hyvin perusteellista tietoa. Kirjat olivat kirjoittaneet Hilkka Smedslund vuonna 1965 ja Marketta Forsell vuonna 2005. Löysin sitten ikebana-kursseja netistä Hyötykasviyhdistyksen lisäksi myös Kalliolan Kansanopiston (Helsinki) ja Espoon työväenopiston sivuilta.

Hyötykasviyhdistyksen ikebana-illassa teimme illan aikana kaksi asetelmaa. Ensimmäinen oli klassinen matalan maljakon asetelma moribana, ja toisen asetelman sai tehdä vapaasti annetuista kukista vapaasti. Olin ottanut mukaan digikamerankin, mutta kurssilla edettiin niin nopeasti, että sain hätiköiden otettua siellä nämä pari kuvaa iPhonellani. 

Kinzan-piikkisieni matalassa maljakossa

Ensimmäinen harjoitusasetelma, eli matalan maljakon asetelma annetuista kukista ja oksista

Ikebana-asetelma purettuna osiin
 

Toinen asetelma, jonka sai tehdä vapaasti (tosin maljakkoa, kukkia ja oksia ei saanut itse valita)

Siitä alkoi oma kado, kukkien tie.

….

Ikebana on japanilainen kukkienasettelutaide, se on siis taidemuoto. Ikebana tarkasti suomennettuna tarkoittaisi kukkien eläväksi laittamista. Wikipedian mukaan sen periaatteena on ”yhdistää luonto ja ihmisyys kukkien ja muiden asetelman rakenneosien sommittelun kautta”. Ikebana kehittyi japanilaisten buddhalaismunkkien temppeleihin valmistamista uhrikukka-asetelmista. 

Kirjoitan tähän yhden perusasetelman ohjeen. Koska olen aivan alussa, siis vasta-alkaja, en laita päätä pantiksi jos tässä on jokin virhe. Tekstin tarkoitus on se, että sinä lukijana saisit käsityksen siitä, mitä ikebana voi olla.

Tarvikkeet:

-Matala maljakko

-Kenzan, piikikäs kukkasieni

-Ikebana-sakset, eli hasami-sakset

-kukkia ja oksia

Klassinen moribana-asetelma, eli matalan maljakon asetelma, joka on Sogetsu-koulun perusasetelma

1. Aseta kenzan-sieni malkakon pohjalle kello seitsemän kohdale reunaan kiinni. Täytä maljakko vedellä niin että kenzanin piikit peittyvät.

2. Valitse ensimmöinen oksa (shin), joka tulee olemaan koko asetelman pisin oksa tai kukka, ja leikkaa se oikean pituiseksi seuraavan ohjeen mukaisesti; oikea pituus ensimmäiselle kukalle tai oksalle on maljakon pituus + korkeus x 1,5. Eli jos sinulla olisi maljakko joka olisi halkaisijaltaan 15 cm ja korkeudeltaan 5 cm, ensimmäisen oksan pituus tulisi olla 20 x 1,5 eli 30 cm. Aseta 30 cm pituiseksi leikattu oksa sienen takaosaan, kello kahteentoista, kauimmaksi itsestäsi. Tarkastele kukan tai oksan kasvusuuntaa ja mieti mikä kohta siitä on ollut kasvuvaiheessa aurinkoon päin. Aseta oksa ensin pystysuoraan ja kallista se sitten kohti vasenta olkapäätäsi ja niin että oksa on n 15° kulmassa. Ajattele, että katsoja, sinä olet ”aurinko” ja kukat kasvavat kohti valoa.

3. Toinen oksa (soe) tai kukka leikataan pituuteen, joka on 3/4 ensimmäisestä oksasta. Aseta se sienessä vasemmalle, kello kahdeksaan. Aseta se ensin pystysuoraan ja kallista sitten 45° asteen kolmaan ja osoittamaan myöskin vasenta olkapäätäsi. Asettele kukka tai oksa niin, että se katsoo aurinkoon.

4. Asetelma kolmas kukka (hikae) tai oksa on pituudeltaan 3/4 tai puolet kakkosoksasta. Se asetaan sienessä oikealle, noin kello neljään. Kolmas oksa asetellaan ensin pystysuoraan, jonka jälkeen se kallistetaan 75° asteen kulmaan ja osoittamaan oikeaa olkapäätäsi ja katsomaan tekijäänsä kohti.

5. Viimeisenä asetelmaan asetellaan jushi. Jushi on päälinjoja myötäilevä oksa tai kukka, joka on pituudeltaan lyhyempi kuin Shin, mutta pidempi kuin Soe. Riippuu ikebana koulukunnasta, kuinka monta jushia asetelmaan tulee. Sogetsu-koulukunnan asetelmassa myötäilijöitä voi olla ilmeisesti yksi, mikäli pääelementtejä on kolme, kuten tässä. Jushi asetellaan pisimmän pääoksan taakse, niin että se luo tasapainoa kolmen pääoksalle ryhmänä. Ollessani hyötykasviyhdistyksen järjestämässä  Ikebana-illassa jusheja sai muistaakseni laittaa niin monta kuin halusi, niin monta kuin silmä sanoi.

Katso nyt asetelmaasi ja sommitelman päälinjoja. Mikäli asetelma ei näytä tasapainoiselta, kokeile hienosäätöä ja ojenna kukkia hellästi mutta tarmokkaasti. Asetelman tulisi luoda vaikutelma kuin siihen olisi vangittu pieni pala aitoa luontoa. 

Perusasetelmassa on ajatuksena että shin symboloi taivasta, soe ihmistä, sielua ja nykyisyyttä ja hikae maata ja menneisyyttä. 

Pelkästään teknisesti oikein tehty ikebana-asetelma ei ole onnistunut, vaan siinä täytyy olla tietty tunne tai teema, eli sen tulee ilmentää jotakin. Vuodenajat ovat aina varma inspiraation lähde. Asetelmassa tulee olla myös tyhjä paikka. Sanotaan, että tyhjä paikka on kaunein koko asetelmassa. 

Asetelman kukat ja oksat tulee valita niin, että ne ovat keskenään harmoniassa ja tasapainossa. Ikebanan tärkeimmät tekniset taidot ovat leikkaaminen ja taivuttaminen. Leikkaaminen tehdään itseasiassa oikeaoppisesti pienessä astiassa, veden alla. Muista, että japanilainen estetiikka ei koskaan tukeudu symmetriaan, eikä siellä perinteisesti ihailla runsautta. Taitava ikebana-asetelmien tekijä noudattaa kaikissa valinnoissaan hyvää makua ja työskentelyssään siisteyttä, ja käytöksessään tietenkin sitä japanilaista vaatimattomuutta. 

Ikebana-asetelmaa ei Japanissa koskaan asettaisi keskelle ruokapöytää, vaan sillä on oma rauhallinen sivupöytä tai ”kotialttari”, josta sitä katsellaan. Asetelmaa ei laiteta ikkunan tai taulun eteen, tyhjä seinä on paras tausta. Asetelmaa tulee aina katsoa edestä päin, olisi jopa epäkohteliasta katsoa ikebana-asetelmaa sivusta. Ikebana-asetelmaa ei koskaan siirretä tai kuljeteta, vaan se tehdään siinä tilassa, jonne se jää. Näin tekijä voi ottaa huomioon tilan mittasuhteet, värit, valon suunnan ja muita seikkoja. 

Ikebanan syntymiseen ovat vaikuttaneet monet seikat. Heian-kaudella (noin 800-1200) kukkien asettelua tapahtui hoveissa, 1600-luvulla Japanissa kukkien asettelu levisi kaiken kansan pariin. Nykyään eri koulukuntia on yli 2000. Vaikka nyt Ikebanasta voi tulla mieleen kotirouvien harrastus, alunperin sitä saivat harjoittaa vain miehet, ja arvostetuimmat ikebana-mestarit ja opettajat ovat olleet pitkään vain miehiä. 

Mikäli innostuit kokeilemaan Ikebana-asetelmia kotona, tarvikkeita myy ainakin Helsingissä Annankadulla sijaitseva Tokyokan.

Ensimmäinen ikebana-kurssi-iltani Espoon Leppävaaraassa on helmikuun alussa.