Voi sitä hymyä, joka nousi suupieliini, kun huomasin yliopiston kirjaston hyllyssä nököttävän Mika Waltarin Suuren Illusionin. Lainaukseen ja mahtavaan lukuelämykseen meni – seuraavassa mietteitä teoksesta.

Vuonna 1928 julkaistu Mika Waltarin esikoisteos on täynnä nuoruuden huumaa, elämänjanoa ja ajoittaista epätoivoa. Nuori journalistinalku, kirjan päähenkilö herra Hart, tuntee suurella sydämellä koko kirjan ajan. Saavuttamaton rakkaus, miestenvälinen syvä ystävyys, huolenpito Pikkuveljestä – kaikki nämä tunteet värittävät nuoren miehen kasvutarinaa sodanjälkeisessä Helsingissä. Lukija pääsee Hartin mukana myös Euroopan sykkivään keskukseen, kauniiseen Pariisiin.

Vaikka aihe saattaakin kuulostaa kliseiseltä, suosittelen lämpimästi kirjaan tarttumista. Waltarin esikoinen täyttää Hyvän Kirjallisuuden merkit: ajaton tarina heijastelee hyvin myös 2010-luvun elämää. Samastuin täysin henkilöhahmojen tunteisiin ja nappasin mukaani tärkeitä elämänohjeita. Kirjan kieli on hurmaavan hienostunutta, ja tarinankerronta jäntevää.

Kult! antaakin siis täydet 5 Koota – eli KKKKK – suomalaisen kulttuurin mestariteokselle!

kuva: weheartit