Syksyihmisiä
Tämä viikko on tarkoittanut monille elämän loppua.
Viimepäiväisten sateiden hakatessa ikkunaan, ei ole voinut olla huomaamatta sitä, että kesä alkaa hiljalleen taittua syksyyn. Se ei oikeastaan haittaa, sillä olen aina kuulunut niihin paljon parjattuihin tekopirteisiin Syksyihmisiin, jotka riemulla kietovat kaulahuivit kaulaan ja heittävät sandaalit takaisin kaapin perälle ja vakuuttelevat muille, että sy ksy on oikeasti tosi kiva ja kaunis. Mutta niinhän se on.
Syksyllä herään aina jotenkin uudelleen. Olen luovempi. Päässäni on kirkkaampia ajatuksia, kun ilma vähän viilenee. On ihanaa, että aikaa voi viettää sisällä kaikkea jännää tehden hyvällä omatunnolla, kun helleaurinko ei houkuttele jatkuvasti ulos. Toisaalta keksin jokaiselle vuodenajalle samankaltaisia iskulauseita. Taidan vain pitää vaihtelusta ja ennen kaikkea rakastan Suomen neljää mahtavaa vuodenaikaa! Kysykää vain, niin osaan kertoa monta hyvää syytä, miksei ensilumi voisi yhtä hyvin sataa jo lokakuun ekalla viikolla tänne pääkaupunkiseudulle.
Tänä kesänä meinasi kuitenkin käydä toisin. Pelkäsin ajatusta yksinäisestä pimeästä syksystä, jolloin päivät ovat kylmiä ja pitkiä, eikä minulla ole mitään tekemistä eikä elämällä tarkoitusta ja niin edelleen. Huihai. Nyt veikkaan, että tästä tulee pitkästä aikaan superinnovatiivinen ja mahtava syksy. Tunnen sen luissani, hyviä juttuja tulossa!
