Tänä aamuna oli räpätysaamu. Sellainen, jolloin ajatus lentää niin nopeasti, että ei ehdi pysähtyä miettimään ja kaikki pitää luonnollisesti pälättää ulos. Edes minulta ei ole jäänyt huomaamatta maiseman tämän hetkinen hieman harmaansävyinen väriskaala, vaikka pidänkin jokaisesta säästä ja päivästä melkein yhtä paljon. Mietin, millaista olisi, jos asfaltti ei olisikaan harmaata ja rapakin voisi olla vaikka pinkkiä, tai okraa tai keltaista. Tiet olisi voitu tehdä vaikka turkoosista, jos olisi sattunut käymään niin, että turkoosi olisi maapallon yleisin kivityyppi. Miten hienoa se olisikaan!
Päätin asiasta innostuneena piirtää nopeasti tämän ajatuksen ylös ja kuinka kävikään. Piirros palautti mieleeni tunnelman eräästä Gerda Steinerin & Jörg Lenzlingerin installaatiosta ”Joutsenlampi”, jonka näin Kiasman Ars 06 näyttelyssä. Teoksessa ölymäisen lammen reunuksilla kasvoi outoja kasveja, pinkkiä sammalta ja jäkälää ja puissa kummallisia kukkia. Joukko täytettyjä eläimiä tujottivat lampeen. Teoksen tunnelma oli vahva.
Se tuntui jotenkin väärältä ja päässäni alkoi jyllätä. Vaarallinen ajatusprosessi käynnistyi! Mieleeni muistui yksi lapsuuteni järkyttävimmästä muistoista, ARS 95. Ne eritetehosekoittimet, muka-viattomat vaaleanpunaiset tavarat ja kaatuvat kuuset. Se ahdistavuus, meteli ja HAJU! Olin sekaisin monta päivää, ehkä vähän vieläkin. Äitini tutustutti minut taiteeseen ollessani vielä aika pieni ja kykenemätön ymmärtämään (ei sillä, että kukaan ymmärtäisi taidetta välttämättä sen paremmin). Dalín oudot maalaukset, Picasson Guernica, Boteron lihavat naiset ja niin edelleen, mutta ARS 95 vei kyllä voiton kaikista. Edelleenkin yllättävän usein huomaan, että joidenkin epämiellyytävien tunteiden juuret kasvavat ARS 95 muistoistani. Ja, kun johdattelen päässäni asioita niin, että lopputuloksena mieleeni juolahtaa tuo näyttely, saa mikä tahansa alkuasetelma ja ajatus vähän vinksahtaneen ja ahdistavan varjon päälleen. Kuten nyt tämä turkoosi tie ja vaalanpunainen loska. Juu ei kiitos sittenkään. Harmaat sävyt ovat kuitenkin aika kivoja ja ainutlaatuisia.
Taide voi muuttaa ihmistä, ja näin väitänkin, että taide on osittain tehnyt minusta sellaisen, millainen olen nyt.
