Kevätiloista

Kevät pitelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Elämä on seesteistä ja rauhallista; sitä minä arvostan. Koulu loppuu pian ja se on vähän haikeaa, mutta ei hätää, minulla on suunnitelmia valmiina. 

Muutamat suunnitelmat ovat jo toteutuneetkin:

Ensinnäkin kukista puheenollen, kävin tänään kiduttamassa itseäni ja otin uuden tatuoinnin. Siitä laitan kuvaa sitten, kun se ei ole enää turvonnut ja ällöttävä.

Tämän kissaleidin pitkäaikainen haave toteutui muutama viikko sitten, kun meille muutti ylläolevissa kuvissa näkyvä pörrö. Pieni ragdolltyttö nimeltä Nukka järsii sähköjohtoja, piilottaa tavaroita ja valloittaa sydämiä.

Aloitin taas juoksemaan talvitauon jälkeen. Pari ensimmäistä kertaa sujuivat kurjasti: kylmästä johtuen keuhkoihin sattui ja jalat olivat raskaat. Toissailtana heitetty lenkki palautti uskon harrastukseen; kuinka euforisen olotilan keväinen iltahämärä, mullan tuoksu ja mustarastaan laulu minussa aina saavatkaan aikaan!

Tämä nyt ei ollut mikään suunnitelma, mutta tein eilen ensimmäistä kertaa valkoista pizzaa (=pizza ilman tomaattikastiketta) ystävän kanssa, siitä tuli todella hyvää ensimmäiseksi yritykseksemme. Täytteiksi valikoitiin palsternakkaa, pinaattia ja päärynää sekä paria herkullista juustoa. Uunilämpimän pizzan päälle heitettiin tuoretta pinaattia ja lorautettiin vielä tilkka oliiviöljyä. Valkoiset pizzat ovat kyllä uusi lempparini. Jos teillä on suositella hyviä täytekomboja, kertokaa ihmeessä (ei sinihomejuustoa eikä sieniä, kiitos).

Näistä on hyvä jatkaa. Pakko myöntää, että olen vähän varovainen tämän ylitsepursuavan innostuksen ja onneni kanssa. Niin kuin sananlaskukin sanoo, kel’ onni on, se onnen kätkeköön. Niinpä olen yrittänyt hillitä itseäni. Minusta tuntuu, että jos innostun liikaa, onni menee rikki. Tästä ikävästä piirteestä pitäisi kyllä oppia pääsemään eroon ja luottaa siihen, että kyllä kaikki aina lutviutuu.