Kirjainleikki

Olen vähän innoissani uudesta, puhtaasta blogistani. Tunne on melkein sama kuin uutta muistikirjaa aloittaessa: kun päättää täyttävänsä sivut kauniilla sanoilla ja kuvilla, ja siksi aloittaminen saattaa jopa hieman jännittää. (Lopulta sitä päätyy kuitenkin sotkemaan kirjan ostoslistoilla, to do -listoilla, työmuistioilla ja muilla arkisilla asioilla, vaikka juuri sen nimenomaisen vihkon piti olla maagisen inspiroiva.) Siksi tämän toisenkin postauksen kirjoittaminen on hieman takkuavaa, eikä muutaman kuukauden mittaiseksi venynyt radiohiljaisuus ainakaan auta asiaa. Antakaa siis armoa; lupaan vielä jakaa kanssanne suuria ajatuksia ja oivalluksia elämästä, kunhan tästä vauhtiin pääsen. 

 

 

Alkulämmittelyksi pieni tutustumisleikki ala-asteen tyyliin, koska te siellä ette vältämättä vielä tunne minua, enkä minä teitä. Kerron tässä viisi satunnaista asiaa itsestäni, jotka alkavat etunimeni kirjaimilla. Toivoisin, että tekisitte saman kommenttiboksiin, tai vaikka omaan blogiinne.

 

K kynsilakka

En tee hirveästi heräteostoksia, mutta silloin kuin teen, ne ovat lähes poikkeuksetta kynsilakkoja. Kuinka monta kynsilakkaa ihminen tarvitsee? Viisikymmentä, jos minulta kysytään. Suosikkejani ovat tällä hetkellä erittäin vaalea minttu, vaaleanliila ja glitter (niin saatanallista puuhaa kuin hileiden poistaminen kynsistä onkin).

A aikataulut

Myöhästelen erittäin harvoin. Olen juuri se tyyppi, joka saapuu paikalle vartin etuajassa ja miettii sitten, että kehtaako sinne nyt vielä mennä kun kello on vasta tuon verran. Siedätyshoitoa myöhästymiskammooni tarjoilee VR ja päivittäin käyttämäni M-juna, jonka myöhästelyt eivät melkein jaksa enää edes kiukuttaa. 

T taidelukio

Olen Savonlinnan taidelukion ylpeä kasvatti ja edelleen muistelen suurella lämmöllä vuosia 2007-2010. Ei sillä, että nykyisessä elämäntilanteessani olisi jotain vikaa, mutta olihan se aivan mahtavaa olla 16, asua ekassa omassa kodissa (ei edes haitannut, että kyseessä oli valmiiksi kalustettu, kolkko opiskelijasolu), syödä mitä huvittaa ja olla ulkona niin myöhään kuin huvittaa. 

J jälkiruuat

En viihdy keittiössä. Kokintaitoni eivät olet hääppöiset, mutta olen ihan kelpo leipuri. Mokkapalat ja juustokakut ovat bravuurini. Harmikseni taloutemme toinen ihmiseläjä ei ole lähellekään yhtä perso makealle kuin minä, joten leipomusteni syöminen jää yleensä täysin omalle vastuulleni (ellen muista kutsua ketään pullakahveille) ja silloin tällöin huomaan syöneeni kokonaisen juustokakun melkein yksin (en siis kaikkea kerralla, joku roti).

A Askeettisuus

Tykkään vähäeleisistä asioista. Suunnittelutyössäni haluaisin eniten tehdä yksinkertaisia ja kauniita asioita, jotka palvelevat käyttötarkoitustaan. Ylimääräiset härpäkkeet harvoin sitä tekevät. Pyrin myös sisustamaan kotimme rauhallisen maanläheisin sävyin ja vaatekaapistani katoavat värit etenkin syksyisin (toisinaan teen erilaisia värikokeiluja vain joutuakseni toteamaan, ettei se punainen/sininen/keltainen/vihreä vieläkään näytä tai tunnu hyvältä ylläni). Luulen tämän eleettömyyden kaipuun johtuvan juuri työnkuvastani: kun päivän katselee paljon erilaisia värejä ja muotoja, kotona haluaa antaa silmän levätä vaaleissa seinissä ja tyhjissä huoneissa.

 

Teidän vuoro. Mitä pidempi ja erikoisempi nimi, sen hauskempi leikki.