Kun mitään ei synny

Aleksi Salmenperän elokuva Tyhjiö. Kuvassa vasemmalta Kari Heiskanen, Tommi Korpela, Laura Birn, Kaija Pakarinen. Kuva Heikki Färm.

Kun mies teippaa itsensä pahimmalla itsekritiikin hetkellä huonekaluihin ja toteaa olevansa paska kirjailija, valtava samaistumisen tunne pyyhkäisee lävitseni. En ole vielä koskaan konkreettisesti tarttunut ilmastointiteippiin tuossa tarkoituksessa, mutta tehnyt on mieli. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, kun totean olevani huono piirtäjä, kamala kuvankäsittelijä, onneton taittaja ja paska graafikko eli kertakaikkisen kelvoton ihminen kaikin puolin. Monesti itsekritiikki kasvaa suhteettomaksi ja on kokoonsa nähden vailla todellisuuspohjaa, mutta tunne on valitettavan tosi.

Juuri samaistumisen kokemus tekee kotimaisesta Tyhjiö-elokuvasta (käsikirjoitus ja ohjaus Aleksi Salmenperä) mielenkiintoisen. Tarinassa Eero (Tommi Korpela) on tyhjän paperin kammosta kärsivä kirjailija, jolta odotetaan seuraavaa hittiteosta: niin appivanhempien, opettajatuttavien kuin ennen kaikkea kustantamon toimesta. Eeron paineita ei helpota sekään, että näyttelijäpuoliso Pihla (Laura Birn) on uransa nousukiidossa. Parisuhde taas liukuu tasaista vauhtia päin helvettiä.

Elokuva näyttää karrikoiden, mutta osuvasti kuinka turhauttavaa luova työ voi pahimmillaan olla. Jotain pitäisi luoda, suurta ja mahtavaa mielellään, mutta mitään ei synny ja syntymättömyys lamaannuttaa. Tsempit ja neuvot ärsyttävät. Se toinen tekijä on paljon parempi kuin minä, tunnustusta saanut (syystäkin, mutta unohdetaan se) ja niin saatanan vaatimaton. Itse muuttuu kyyniseksi ja arvostelee mielellään muita olemattomista tai kuvitelluista virheistä.

Elokuva liikkuu syvissä vesissä. Se on liian vakavailmeinen ollakseen komedia ja liian hauska ollakseen draama. Mikä lajityyppi nyt sitten onkaan, en tiedä, mutta olen valtavan iloinen, että tällaista elokuvaa Suomessa tehdään. 

Suurin osa näyttelijöistä on tuttuja lukuisista kotimaisista tuotannoista, mutta mitä siitä: hyvin vetävät! Näin paljon en tiennyt Tommi Korpelasta pitäväni, mutta ilmeisesti pidän Tommi Korpelasta, sillä itseään säälivä Eero tuntuu todelta. Laura Birnin kanssa tekisi mieli heittää ylävitoset ja myös pienemmät roolit tehdään uskottavasti ja pieteetillä (näissä mm. Kaija Pakarinen, Kari Heiskanen, Leea Klemola).

Lukuisat viittaukset (esimerkiksi Putous– ja Efter Nio -ohjelmiin) sekä riemastuttavat cameot (mm. Kari Hotakainen, Sofi Oksanen) sitovat tarinan tähän päivään ja ympäristöön, tehden siitä uskottavan. Luinko tästä? Olinko tuolla? Ja olenko muka oikeasti niin fiksu, että tajuan tuon jutun?

Visuaalisesti hykerryttävin valinta on esittää todellisuus mustavalkoisena. Syy tälle, totta kai, selviää lopulta.

Ja niin – yleensä siihen naurettavaan itsekritiikkiin auttaa toisen luovan työn tekijän sanat: ”Älä huoli, niin minäkin.”

Aleksi Salmenperän elokuva Tyhjiö elokuvateattereissa 28.9.2018 alkaen.