Historian kerrokset

Karoliina Veijo: Sokeain koulu

Karoliina Veijo: Kolera-allas

Karoliina Veijon valokuvanäyttelyä katsoessani minua hävettää hieman. Olen asunut Helsingissä jo usean vuoden ajan, joten minua nolottaa myöntää, kuinka huonosti lopulta tunnenkaan kaupunkia ja sen historiaa. Veijo on yhdistänyt teoksissaan itse kuvaamiaan näkymiä Helsingistä I. K. Inhan 1900-luvun alun valokuviin. Minua punastuttaa: mitä nämä rakennukset ovat? Missä tuo katu on? Eikös tuo paikka ole… Kalliossa? Vai? Eikö?

Teoksia tutkiessa minussa herää valtava tarve lähteä Helsinki-kierrokselle ja ottaa selvää missä mikin paikka sijaitsee. Edelleen tuntuu hassulta ajatella, että nämä kadut ovat kotikaupunkiani. Arkkitehtuuri on hienoa, historiallista. Vaikka nuorihan Helsinki kaupunkina on: vuonna 1812 täällä oli vielä vain 4 000 asukasta. (Lähde: yläasteen historiankirjani.)

Tosin jos näyttelyn teosten perusteella pitäisi suunnistaa, saattaisin eksyä. Taidevalokuvina ne ovat kiinnostavia. Kuvissa on vilskettä, vaikka tavallinen kesäpäivä niissä taitaa olla meneillään. Vanha ja uusi limittyvät toisiinsa, monet tasot kerrostuvat toistensa päälle. Välillä sama kohde on kuvattu eri kuvakulmista, mikä luo kuviin eloa.

Joidenkin teosten kohdalla katsoja ei heti osaa sanoa, mikä osa kuvasta on se vanha ja mikä uusi. Puut näyttävät samalta, jotkut rakennuksetkin. Muoti taas on muuttunut, ja kulkuneuvot. Hevoskärryjä näkee nykyään harvemmin.

Eivätkä lapset kulje kaupungin kaduilla paljain jaloin.

Karoliina Veijon näyttely Sadan vuoden aikahyppy Finlandia-talon Galleria Verandassa Helsingissä 4.8.2017 saakka.