”Olemme kokonaisuuden ilmentymiä”
Agnes Meyer-Brandis: Teacup Tools (2014–). Kuva Mika Friman.
Leena ja Oula A. Valkeapää: Ilmentymiä (2017). Kuva videoteoksesta.
En ole erityisen ylpeä siitä tosiasiasta, että keittiöstäni löytyy usein homeista ruokaa. Jos olisin heittänyt jokaisen kasvustoa keränneen kipon ja kupin suoraan roskakoriin, minulla ei olisi enää astioita. (Juurikaan. Ehkä pari mukia ja lusikka.) Monesti ennen puhdistusoperaation aloittamista olen tutkinut homehtuneita ruoan jämiä kiinnostuksen ja ällötyksen sekaisin tuntein, sillä kuvottavuudestaan huolimatta home näyttää aika – kauniilta.
Samanlainen mielenkiintoon verhottu iljetyksen tunne käy minussa katsoessani tarkemmin Antero Karen Joutsen-teosta, joka koostuu valo- ja videokuvin kuvatusta, mikrobien vallanneesta, joutsenhahmoisesta esineestä. Kuviin on tallennettu kasvusto eri vaiheissaan. Hämmentävää kyllä, paikoitellen valkea ja pörröinen home todellakin muistuttaa linnun sulkapeitettä. Pian minun kuitenkin täytyy kääntää katseeni teoksesta pois.
Minua etoo. En tiedä miksi.
Joutsen on osa Oulun taidemuseossa esillä olevaa Liitos-näyttelyä, jonka on kuratoinut kanadalainen Nina Czegledy ja Suomen Biotaiteen Seura ry. Muun muassa mittauslaitoksia teekupin muodossa ja ohjeita levästäjälle sisältävä näyttely pureutuu ihmisen ja luonnon keskinäiseen suhteeseen. Miten luonto on järjestynyt? Miten ympäristö muuttuu? Mikä on ihmisen osa keskellä tätä?
”Elämäni ei voi olla minulle”, miesääni lukee Leena ja Oula A. Valkeapään videoteoksessa Ilmentymiä. Pariskunnan teos koostuu kuvista ja lyhyistä luetuista tekstinpätkistä, joita Oula A. Valkeapää on lähettänyt puhelimitse puolisolleen Leena Valkeapäälle. Kuvissa on poroja, lunta, ääretöntä luontoa ja paikkansa ottavia koiria.
Millaista elämä olisi tuntureilla? Millaista olisi elää ja työskennellä kaukana ihmisistä, likellä luontoa? Valkeapään eksistentiaalisia kysymyksiä ja kommentteja kuunnellessa tulee mieleen, ettei avaruus käy herkkähermoisille. Luonnossa on pakko kohdata itsensä ja ajatuksensa.
”Olemme kokonaisuuden ilmentymiä.” Sanojen syvällisyys ilahduttaa katsojaa.
Carolin Kossin dystooppisessa Plastic Child -videoteoksessa taas luonto on minimoitu. Unenomaisessa maailmassa kaikki on muoviin verhoiltua, kissaa ja yksinäistä kasvia lukuun ottamatta. Jopa korkeuksissa roikkuva taivaankappale on kelmutettu. Teoksen pelkistetty, tyylikäs kuvakieli korostaa katsojassa syntyvää kuristavaa ahdistusta: onko tuo huominen?
Mutta ehkä meiltä loppuvat luonnonvarat ennen lopullista muoviin hautautumista.
Liitos – Luonto uudessa tarkastelussa -nykytaidenäyttely Oulun taidemuseossa 12.11.2017 saakka.