Iho jossa elän

salkaritvakarela.jpg

Salka Ritva Karela: Syleilykuva (2017)

Teokseen on vangittu syleilyn ydin. Kädet, kasvot ja muut ruumiinosat ovat suloisessa keskinäisessä mytyssä.

Salka Ritva Karelan Syleilykuva tuo katsojassa esiin juuri ne tunteet, jotka kahden ihmiskehon kohtaamiseen liittyvät. Kädet vaeltavat toisen vartalolla, hengityksen tihentyessä. Huulet koskettavat toisiaan. Ihot liimautuvat kiinni. Hänen kehonsa on lämmin, hikinen – ja niin lähellä. Kaikesta huolimatta toisesta ei saa tarpeekseen: voisiko hän olla vielä likempänä?

Teos on yksi Nojaa-näyttelyn viidestä työstä, jotka ovat esillä Turun taitelijaseuran ylläpitämässä Galleria Å:ssa. Hiilellä vanerille toteutetuista töistä koottu näyttely on Karelan taiteellinen opinnäytetyö Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiaan.

Syleilykuvan lisäksi myös muissa näyttelyn töissä toistuu paljas ihmiskeho. Vartalot ovat anonyymeja, mutta niiden kaaret ja kuopat tekevät niistä kaikista omanlaisiaan.

Saman gallerian toiseen näyttelytilaan on koottu toinenkin Taideakatemian opinnäytetyö, Sallamari Rantalan näyttely Love My Car. Kolmen teoksen muodostaman kokonaisuus pysäyttää katsojan pitkäksi aikaa äärelleen.

Videoteoksessa Kiintyä, kiinnittyä nainen ja mies ovat suljetussa tilassa, autossa, pimeyden ympäröiminä. Miljöö hyrisee ja hytkyy, aika tuntuu pysähtyneen. Videossa vuorottelevat yksityiskohdat ihmisestä ja autosta, kuvissa erottuvat tahrat ja naarmut auton nahassa. On kuin auto olisi ihmisten seurassa oleva kolmas henkilö, oma persoonansa henkilöhistorioineen.

Rantalan työt haastavat katsojansa: ne eivät ole yksiselitteisiä, vaan tarjoavat ennemmin kysymyksiä vastausten sijaan.

Salka Ritva Karelan näyttely Nojaa sekä Sallamari Rantalan näyttely Love My Car Galleria Å:ssa Turussa 30.4.2017 saakka.

Kulttuuri Suosittelen

Säveliä sadepäivän varalle

”Mulle pitäis myöntää joku mitali tästä hyvästä”, mietin kiirehtiessäni rankahkon vesisateen kastelemana pitkin Pengerkatua kahvila Koloon. Märistä olosuhteista huolimatta haluan kuitenkin paikalle, sillä kahvilassa esiintyvä, uutta kansanmusiikkia soittava yhtye Antti Korhola Potkasee Oven Sisään on omaksi yllätyksekseni tuore suosikkini. En tiennyt pitäväni kansanmusiikista ennen kuin kuulin kyseisen bändin tuotantoa pari vuotta takaperin – keikalta poisjäänti ei siis täten tullut kysymykseen.

Paikalle päästyäni selviää, että minunhan tuo mitali pitäisi antaa, sillä musiikki on juurikin niin riemastuttavaa kuin muistin.

Antti Korholan säveltämät, pääsääntöisesti harmoonilla (Juska Ojajärvi) ja kahdella viululla (Teemu Eerola, Antti Korhola) tulkitut kappaleet vievät mielen mitä moninaisimpiin paikkoihin. Välillä kuulija tuijottaa tähtitaivasta armaansa kainalossa, välillä kirmailee kansanpuku päällään Pohjanmaan lakeuksilla.

(Miksi juuri Pohjanmaan? En tiedä. Olen itse Kainuusta, kyllä sielläkin voisi kirmailla. Vaikka sitten vaaroilla.)

Viimeisen kappaleen aikana näen selvästi mereltä aukeavan ulapan ja horisonttiin piirtyvät alukset. On kesäpäivä ja aurinko häikäisee silmiä. Lämmin tuulenvire leikkii hiuksilla.

Harmillisesti Kolossa esitetään vain yksi setti, joka tosin riittää unohtamaan märät kengät ja kampauksen kastelleen vesisateen.

Antti Korhola Potkasee Oven Sisään kahvila Kolossa 7.4.2017. Seuraava keikka Arkadia Bookshopissa Helsingissä 27.5.2017 klo 16.

Kulttuuri Musiikki Suosittelen