Eräretki lasimetsässä

ella_varvio_nemeton_glass_vase_photo_by_iiro_immonen.jpgElla Varvio: Nemeton-maljakko. Kuva Iiro Immonen.

Paikalle kuljetaan kulta-valkoisen metsän läpi.

Ikkunalle on aseteltu rykelmä maljakkoja, joiden kylkeen on poltettu siirtokuvia lehti- ja havupuista. Ella Varvion lasitaidetta esittelevä näyttely Nemeton on saanut nimensä kelttiläisestä pyhästä paikasta, ja teoksiin kaiverrettu ja poltettu kuvasto irtaannuttaakin hälisevästä todellisuudesta. Katsoja temmataan keskeltä vilkasta kevätpäivää Helsingin keskustasta ja tilalle tulevat lehdettömät puut, pääkallot ja taruolennot.

Näyttelyssä on esillä sekä käyttölasia että lasiveistoksia.

Lasi on materiaalina mitä arkisin, mutta ainakin taidelasi on itselleni hivenen vieras asia. En ole tottunut katsomaan sitä, mutta miksipä lasiveistosta ei voisi tutkia kuin mitä tahansa taideteosta? Varvion teokset ovat siitä kiinnostavia, että lasin itsensä lisäksi niihin on poltettu ja kaiverrettu kuvia. Jotain tuttua siis.

Ja voi lasin mahdollisuuksia! Esimerkiksi teoksessa Kyy näyttäisi juuri tietystä kulmasta katsottuna siltä, että maljakossa olisi oikeasti käärme sisällä. Lasin luonne tulee myös hauskasti esiin teoksessa Vedenneito. Sinivihreässä työssä on kuva uivasta merenneidosta – ja kuplia!

Todellisuudesta muistuttaa lasiveistos Nocturne lähiömetsässä, joka erottuu muista teoksista karuudellaan. Aivan kuin kesken mitä mielikuvituksellisimman leikin, jossa takapihan metsä muuttui viidakoksi, äiti huutaa syömään.

Leikin taika murtuu.

Ella Varvion näyttely Nemeton Galleria Mafka & Alakoskessa Helsingissä 13.4.2017 saakka.

Kulttuuri Sisustus Suosittelen

Katsoja katseen kohteena

silja liukkonen öljyvärityö

Mies on kaunis. Hän istuu, nainen seisoo hänen takanaan ja pitää kättä miehen olkapäällä. Molemmat katsovat suoraan eteenpäin. He ovat jähmettyneet potrettia varten. Herää epäilys: onko mies sittenkin nainen? Vai kenties sukupuoleton?

Sama kysymys toistuu useiden muidenkin Silja Liukkosen töiden kohdalla. Ravintola Rytmissä esillä olevissa maalauksissa ja sekatekniikalla toteutetuissa teoksissa on käsitelty sukupuolta ja seksuaalisuutta näkökulmasta, joka ei ole täysin yksiselitteinen. Se, onko teoksessa esiintyvä hahmo mies vai nainen vai jotain muuta, lienee toisarvoista – katsojan huomio kiinnittyy ensisijaisesti henkilöiden katseisiin.

Suurimmassa osassa teoksista hahmot ovat kääntäneet katseensa suoraan katsojaan. Eräässä nainen on nojautunut eteenpäin, aivan kuin kuiskatakseen jotain. Kasvot ovat puoliksi punaisten hiusten peittämät. Kuva on voimakkaasti rajattu, nainen on lähellä. Hänen hengityksensä melkein kuulee.

Mies on nostanut leukansa, hän katsoo alaspäin katsojaa kohti. Katse on läpitunkeva. Katsojan mielenkiinto herää: mitä sinä haluat minulle viestiä?

Salaperäisyys yhdistää teoksia. Liukkosen töiden kontrastinen, tumma värimaailma ja vahvat siveltimenvedot korostavat arvoituksellista tunnelmaa. Ihmishahmot tuntuvat kaikki kantavan mukanaan salaisuutta. He kutsuvat katseellaan ja olemuksellaan katsojaa mukaan mystiseen maailmaansa, jonne harva rohkenee lähteä.

Silja Liukkosen näyttely Ravintola Rytmissä Helsingissä 2.4.2017 saakka.

Kulttuuri Suosittelen