Ihmisten väliset yhteydet ovat kuitenkin yhtä monimutkaisia kuin aina

”Ei ollut mitään tekemistä. Ei mitään, mitä olisi pitänyt tehdä, eikä mitään mitä olisin halunnut tehdä. Olin tullut tänne asti yöpyäkseni Delfiinihotellissa. Kun tuo hotelli, kaiken peruslähtökohta, oli poissa, mitään ei enää ollut tehtävissä. Päätin joka tapauksessa mennä alas aulaan ja istuutua jollekin loisteliaista sohvista laatimaan päivän toimintasuunnitelmaa” ,kirjoittaa Murakami kirjassa Tanssi tanssi tanssi.

Se mitä heijastan tästä omaan elämääni on oivallus siitä, miten jotkin asiat tai jotkut ihmiset eivät täytä niitä odotuksia, joita olen asettanut heille. Omassa päässäni. Luomassani tarinassa, jossa on vain yksi puoli, se minun puoleni. Kun tulen ulos oletuksista ja lopetan vaatimisen siitä, että jonkin muun on täytettävä odotukseni, olen lähempänä sitä aitoa peruslähtökohtaa.

Sille rakennan toimintasuunnitelmani , johon muut voivat liittyä omastaan, juuri silloin kun aika on sopiva ja he voivat viipyä juuri niin pitkään kuin on tarpeellista.

Toiset läpi elämän.

Toiset vaihtavat katseen.

Toiset tulevat käymään aina silloin tällöin.

Murakamia jälleen: ”Ihmisten väliset yhteydet ovat kuitenkin yhtä monimutkaisia kuin aina”.