HYVÄN MIELEN JA ANTAMISEN ILON JOULUA!

Liisa S.jpg

Äidinmaidossa jo imin kristillisen lähimmäisen rakkauden, joka tarkoittaa toisten huomioon ottamista ja auttamista. Isäni opetti kulkemaan avoimin silmin, korvin ja sydämin maailmassa; havaitsemaan paha ja hylätä se, havaita myös hyvä ja omaksua se sekä kulkea avoimin mielin havaitsemaan lähimmäinen, joka tarvitsee apua. Itse olen jo hyvin nuorena oivaltanut, että sen vuoksi meidät on luotu toinen toistemme yhteyteen, että autamme toisiamme; kun toinen väsyy, toinen jaksaa. Sen perinnön ja esimerkin olen yrittänyt jakaa omille lapsilleni. Olin äärettömän onnellinen ja iloinen siitä, kun Teemu-dokumentissa Teemun vanhin poika Eemil rohkeasti tunnusti, että meille on opetettu: mitä tahtoisit ihmisten itsellesi tekevän, tee se heille. Teemu ja Sirpa ovat siis panneet hyvän kiertoon. Kaliforniassa Teemun pojat ovat säännöllisesti mukana vapaaehtoistyössä mm. vammaisten lasten parissa ja paketoimassa ruoka-apua vähävaraisille. Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa ja esimerkin voima on suuri.

Ilolla olen saanut seurata Lastenklinikoiden Kummien yli 20-vuotista toimintaa sen alusta lähtien ja Teemun siivellä päässyt mukaan yhdistyksen erilaisiin tapahtumiin ja tempauksiin. Kun Teemun lapset olivat pieniä, kirjoitin Kummit-lehteen Liisa-mummin palstaa pakinoiden isovanhemmuudesta – sen iloista ja suruista. Lastenklinikoiden Kummit tekevät suurenmoista auttamistyötä. Samalla toiminta antaa monille mahdollisuuden tehdä hyvää. Olen suuresti kiitollinen siitä, että Teemu on ollut Kummien keulakuva ja Kummien kummi. Muistan hyvin sen joulun, kun NHL:ssä oli työsulku ja Teemun perhe pääsi viettämään joulua Suomessa. Jouluaattona olimme – sekä Sirpan että Teemun perheväki – viettämässä aattoa Teemun Hilan-kodissa Kirkkonummella. Aattona puolen päivän aikaan Teemu yllättäen kertoi lähtevänsä viemään Lastenklinikan pikku potilaille hyvän joulun toivotukset. Hän viipyi neljä tuntia, mutta ehti hyvin vielä oman perheenkin jouluaaton viettoon. Voin hyvin kuvitella, mitä Teemun vierailu merkitsi pikku potilaille ja henkilökunnallekin.

Jokaisella meistä on jotain annettavaa. Raha on vain yksi tapa auttaa, yhtä arvokasta on myös antaa aikaamme apua tarvitseville lähimmäisillemme. Jokainen voi antaa omastaan: armolahjoistaan ja osaamisestaan vaikka laululla, leikillä, seurustelemalla yms.

Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan. Kumpaan sarjaan sinä haluat kuulua? Se on tahdon asia. Toivotankin kaikille Lastenklinikoiden Kummeille, pienille potilaille ja tukijoille hyvän mielen ja antamisen ilon siunattua joulua!

 

Liisa Selänne

 

suhteet ystavat-ja-perhe vanhemmuus

Lapset ovat lähellä sydäntäni

 

riki.jpg

Tutustumiseni Lastenklinikkaan alkoi oikeastaan jo kauan ennen Lastenklinikan Kummit ry:n perustamista 1993. Olin lapsena erittäin villi ja sitä myöten usein nähty potilas sairaalassa: oli raitsikan alle jäämistä, avaimen uppoaminen päähän tuolilla tasapainottelun takia, Cowboy-tyylisestä sisääntulosta seurannut valtimon aukeaminen polven sisäpuolelta, kiehuvan kahvipannun tippuminen päälleni rajun lassoleikin seurauksena jne.. “Ai jaa, Riki tulee taas käymään” oli tuttu lausahdus klinikalla.

Ensimmäinen yrityksemme saada oma lapsi vaimoni Barbaran kanssa eteni onnettomasti, kun odottamamme kolme pientä tulivat aivan liian aikaisin tähän maailmaan. Uusi yrityksemme toi meille ihanan Rasmus-poikamme ja seuraava onnemme, Rufus, syntyi perheeseemme kesällä 1990. Nämä vuodet olivat tietenkin hämmennyksen keskellä kiireistä aikaa, jolloin Lastenklinikkakin tuli vielä entistä tutummaksi. Kieltämättä olin kuullut jo ennen lapsieni syntymää, kuinka paljon tarpeellisia hoitolaitteita, leikkitätejä ja pikkuisten leluja klinikalta puuttui, koska varat eivät riittäneet ylimääräisiin menoihin varsinaisen hoitotyön ulkopuolella. Omien lasten tultua syntyikin ajatus, että jospa tähän saisi jonkinlaisen, edes pienen, muutoksen aikaan konsertilla tai muilla toimilla. Suomi eli silloin sodanjälkeisen ajan pahinta lamakautta, ja pienten auttamiseen ei oikein mistään tahtonut löytyä tarpeeksi myötämielisyyttä. Kun Hjallis (Harkimo) soitti 1993 ja kertoi muutamasta kaverista, jotka olivat huomanneet saman (klinikan tilanteen), ja pyysi minua osallistumaan Kummit ry:n perustamiseen, niin lähdin innostuneena mukaan – muita olivat Hjallis itse, Juha Rantasila, Taneli Mäkelä, Teemu Selänne ja toiminnanjohtajaksi pyydetty Kallu Tuominen. Siitä alkoi toimintamme, ja tänä vuonna Kummit on jo 21-vuotias järjestö. Olemme saaneet erilaisilla keräyksillä, konserteilla, urheilutapahtumilla, yritysyhteistyöllä ja tapahtumien järjestämisillä rahaa jaettavaksi kaikille viidelle Suomen lastenklinikalle sekä Lastentautien tutkimussäätiölle noin 30 milj. euroa.

Reilut kaksikymmentä vuotta ovat pitäneet sisällään valtavan määrän ihmisiä, jotka ovat olleet mukana auttamassa Kummien toiminnassa ja siten myös hankkimassa apua sitä tarvitseville. Sen myötä olemme pystyneet antamaan jonkinlaista lohtua pienelle lapselle, joka on täysin ymmällään ympärillä hääräävistä vanhemmista, hoitajattarista, lääkäreistä ja muista, jotka kaikki haluavat auttaa pientä potilasta. Artistikummien ja urheilijoiden klinikkavierailut ja esiintymiset ovat antaneet voimaa ja uskoa kaikille klinikoilla oleville – myös hoitohenkilökunnalle ja huolissaan oleville vanhemmille. Kummien toimistossa on puolestaan aina ollut kova kiire ja säpinä, ja tehokkaalla meiningillä onkin saatu paljon hyvää aikaan.

Olen ylpeä voidessani sanoa kuuluvani Lastenklinikoiden Kummien mahtavaan joukkoon ja toivon muidenkin tuntevan samoin.

 

Riki Sorsa

Kirjoittaja on yksi Lastenklinikoiden Kummien perustajäsenistä ja pitkäaikainen hallituksen jäsen.

hyvinvointi terveys lapset vanhemmuus