HYVÄN MIELEN JA ANTAMISEN ILON JOULUA!
Äidinmaidossa jo imin kristillisen lähimmäisen rakkauden, joka tarkoittaa toisten huomioon ottamista ja auttamista. Isäni opetti kulkemaan avoimin silmin, korvin ja sydämin maailmassa; havaitsemaan paha ja hylätä se, havaita myös hyvä ja omaksua se sekä kulkea avoimin mielin havaitsemaan lähimmäinen, joka tarvitsee apua. Itse olen jo hyvin nuorena oivaltanut, että sen vuoksi meidät on luotu toinen toistemme yhteyteen, että autamme toisiamme; kun toinen väsyy, toinen jaksaa. Sen perinnön ja esimerkin olen yrittänyt jakaa omille lapsilleni. Olin äärettömän onnellinen ja iloinen siitä, kun Teemu-dokumentissa Teemun vanhin poika Eemil rohkeasti tunnusti, että meille on opetettu: mitä tahtoisit ihmisten itsellesi tekevän, tee se heille. Teemu ja Sirpa ovat siis panneet hyvän kiertoon. Kaliforniassa Teemun pojat ovat säännöllisesti mukana vapaaehtoistyössä mm. vammaisten lasten parissa ja paketoimassa ruoka-apua vähävaraisille. Vapaaehtoistyö antaa enemmän kuin ottaa ja esimerkin voima on suuri.
Ilolla olen saanut seurata Lastenklinikoiden Kummien yli 20-vuotista toimintaa sen alusta lähtien ja Teemun siivellä päässyt mukaan yhdistyksen erilaisiin tapahtumiin ja tempauksiin. Kun Teemun lapset olivat pieniä, kirjoitin Kummit-lehteen Liisa-mummin palstaa pakinoiden isovanhemmuudesta – sen iloista ja suruista. Lastenklinikoiden Kummit tekevät suurenmoista auttamistyötä. Samalla toiminta antaa monille mahdollisuuden tehdä hyvää. Olen suuresti kiitollinen siitä, että Teemu on ollut Kummien keulakuva ja Kummien kummi. Muistan hyvin sen joulun, kun NHL:ssä oli työsulku ja Teemun perhe pääsi viettämään joulua Suomessa. Jouluaattona olimme – sekä Sirpan että Teemun perheväki – viettämässä aattoa Teemun Hilan-kodissa Kirkkonummella. Aattona puolen päivän aikaan Teemu yllättäen kertoi lähtevänsä viemään Lastenklinikan pikku potilaille hyvän joulun toivotukset. Hän viipyi neljä tuntia, mutta ehti hyvin vielä oman perheenkin jouluaaton viettoon. Voin hyvin kuvitella, mitä Teemun vierailu merkitsi pikku potilaille ja henkilökunnallekin.
Jokaisella meistä on jotain annettavaa. Raha on vain yksi tapa auttaa, yhtä arvokasta on myös antaa aikaamme apua tarvitseville lähimmäisillemme. Jokainen voi antaa omastaan: armolahjoistaan ja osaamisestaan vaikka laululla, leikillä, seurustelemalla yms.
Hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan. Kumpaan sarjaan sinä haluat kuulua? Se on tahdon asia. Toivotankin kaikille Lastenklinikoiden Kummeille, pienille potilaille ja tukijoille hyvän mielen ja antamisen ilon siunattua joulua!
Liisa Selänne
