Koulukiusaaminen jättää arvet niin kiusattuun kuin kiusaajaankin. Molempien kohdalla puhutaan selvästi suurentuneesta riskistä syrjäytyä yhteiskunnasta tulevaisuudessa. Pahimmissa tapauksissa kiusaaminen alkaa jo lastentarhassa, jatkuu koulussa ja johtaa lopulta siihen, että kiusattu kokee itsensä huonoksi ja jää yksin. Kiusaaminen saattaa johtaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin. Ei hyväksytä kiusaamista. Ei katsota sivusta.
//www.youtube.com/embed/I-5ELN5RxlM
Terveydenhuollon suurten linjojen uudistaminen Suomessa tarkoittaa merkittäviä muutoksia hoidon järjestämisessä eri osa-alueilla. Fyysisten vaivojen ohessa huomiota on kiinnitettävä myös henkisen hyvinvoinnin edistämiseen. Kun nykytilannekaan ei ole ollut tyydyttävä, niin mitä mieltä lasten ja nuorten mielenterveysongelmien parissa 24/7 työskentelevät ihmiset ovat henkisen hyvinvoinnin tulevaisuudesta?
Nuoren ihmisen mielenterveyden hoito on yhdistelmä perheen ja ammattiväen muodostamaa tukiverkkoa. Jotta muut perheenjäsenet pystyvät auttamaan sairastunutta, tarvitsee perhe tukea jaksamiselleen sekä tietysti neuvoja hyödynnettäväksi kotioloissa – niin kriisitilanteissa kuin niiden jälkeenkin. Kun sairaanhoitoalueita keskitetään, niin pelkona on, että kodin ja hoitopaikan välinen tukiverkko saattaa jäädä rakentumatta, kun perheenjäsen on lähtenyt pienemmältä paikkakunnalta kauas hoitoon.
Yksi keskeisistä huomiokohdista mielenterveyspuolella on myös se, että vaikka hoitoajat osastoilla ovat lyhentyneet, niin toistamiseen apua tarvitsevia on entistä enemmän. Tilastojen valossa lyhentyneet osastojaksot saattavat toki näyttää tehokkuusnäkökulmasta ja potilasvaihtuvuuden osalta hyvältä, mutta kyseessä on siltä osin valitettavan usein illuusio, koska samat henkilöt kiertävät ovista sisään ja ulos entistä enemmän. Säästöistäkään ei näin ollen voida tässä tapauksessa puhua.
Tänä päivänä osastopaikan saatuaan nuoret voivat olla jo erittäin huonossa kunnossa. Liian moni nuori joutuu siis sinnittelemään liian pitkään ilman hoitoa tai avohoidossa. THL:n osastojohtaja Anneli Poudan sanoin: ”Kun säästetään hyvinvointia ja terveyttä edistävistä peruspalveluista ja ehkäisevistä palveluista, ongelmat kehittyvät isoiksi. Rahaa kuluu korjaaviin palveluihin ja kuntatalous on entistä isommassa kriisissä”.
Joni Haavisto + psykiatrinen työryhmä
Olen 44-vuotias nuoriso-ohjaaja Helsingistä. Takanani on nyt 20 vuotta työskentelyä lasten ja nuorten parissa, joista viimeiset 14 vuotta olen toiminut ohjaajana nuorisopsykiatrian osastoilla. Vapaa-aikaani vietän perheen, musiikin ja liikunnan parissa.
