Sillä fiiliksellä tänään. Aamu alkoi pirteästi ja työpäivä läpi hyvällä fiiliksellä, mutta iltaa kohden synkkeni. Teini tuli kotiin, ekasta lauseesta jo ärähdettiin molemmat ja sehän riitti ajatukset saamaan laukalle. Milloin me ollaan edes syöty saman pöydän ääressä? Juteltu kunnolla kuulumisia? Mistä tää perhedynamiikan puutos johtuu? Minustako? Jos haluaisin erinäisiin asioihin muutoksia,miksi minun täytyy se draivata? Miksi kukaan muu ei voi tulla vastaan,kysyä mun kuulumisia,fiiliksiä, ehdottaa perheillallista??? Tätä kirjoittaessakin vaan alkaa vituttamaan. Joojoo, älä odota muiden muuttuvan vaan muutu itse sanoi jo kahlil gibran paulo coelho jeesus ja maaret kallio.

Että tämän tyyppistä tekstiä on odotettavissa.Tukahdutettuja tunteita,kerättyä katkeruutta,rutistettua raivoa?