It ain’t over ’till the fat lady sings – and this bitch just did

Kävelin äsken pää turtana kyyneleitä pidätellen ja pyyhkien puistosta kotiin. Moottoripyöräpoliisi seisoi risteyksessä punaisissa valoissa tien toisella puolella. Halusin huutaa ja viuhtoa, osoittaa kuinka raivokkaasti häntä juuri nyt tarvittaisiin. Luokseni tultuaan olisin osoittanut puistoon, pyytänyt menemään sinne ja pidättämään miehen. Poliisin kysyessä syytä, olisin vastannut: ”Hän riekaloi sydämeni palasiksi”. Oikeudenmukaisessa maailmassa olisin voinut näin tehdä, ja poliisi lähtisi valot vilkkuen ja pillit ulvoen paikalle. Jos joku sattuu näin paljon, miksei ole rikos saada toinen tuntemaan näin? Rikos ihmisyyttä vastaan. Miksei idiotismi ole lailla kielletty?

Maanantaina kävin Samin kanssa pitkän keskustelun kaikesta menneistä satuttaneista asioista, ja luulin että asiat olisivat toisin sen jälkeen. Mitä vielä, sen sijaan että sovituista asioista oltaisiin pidetty paremmin kiinni, ohareita alettiin tekemään sarjassa. Sami tartti satasen lainaan, maksaisi kuulema perjantaina. Epäilen siis, että kaikki kauniit sanat on puhuttu vaan sen vuoksi, että raha saatiin musta irti, ei siksi että musta välitetään palaakaan. Lukuisat sovitut soittamiset ja näkemiset tälle viikonlopulle on siis ohitettu mitä huonoimmilla tekosyillä. Viimeinen tikki oli tämä päivä. Sami pyysi ystäviensä mukaan puistoon grillailemaan, pyysin käymään mun kautta. Sanoi soittavansa ollessaan lähempänä. Odottelin puhelua, kyllästyin ja pakkasin paksun sunnuntaisanomalehden reppuun kahvitermarin kera ja läksin kohti puistoa. Ajattelin, että kun Sami soittaa, voin sanoa olevani jo täällä. Sen sijaan että puhelin soisi, havahduin jossain vaiheessa Samin ääneen, kun se käveli ohitseni kavereidensa kanssa. Puhelin ei ollut soinut, eikä soinut seuraavaan puoleen tuntiin. Odotin, mitään sanomatta, puhelin vieressä, jos se olisi vain väliaikainen unohdus, epähuomio. Soitin viimein ystävälle ja sain riittävästi rohkeutta pakata reppuni ja lähteä pois. En mennyt puhumaan, kysymään, tivaamaan. Tää isku riitti. Mä en jaksa enkä pysty enää enempää.

Kesää on jäljellä vielä kuukausitolkulla, sitä mä en vittu hukkaa tohon paskiaiseen. Mä olen aivan helvetin hyvä nainen, ja jos toinen ei sitä tajua niin se on sitten oma häpeä, mä löydän sen joka tajuaa ja arvostaa. Kiitos, Sami, että opetit olevani kykeneväinen niin tuplaorgasmiin kuin olemaan jättävä osapuoli. Kettu kuittaa, kohti kesää ja Samin tarina loppuu tähän.

//www.youtube.com/embed/SbyAZQ45uww