Sinkkusunnuntai
Tälläisissä fiiliksissä tämä sunnuntai.
Vietin yön miehen kanssa, joka on ystäväni miehen kavereita, ja tää ystävän mies on meitä jo pidempään vaivihkaa viritelly samoille mestoille ja vihjaillu että vois koklailla josko meistä jotain tulis. Ihana ajatus, mutta tää yövieras oli taas sarjassamme näitä miehiä, jotka ei saa sanaa ulos ennen viidettä kaljaa, sen jälkeen siirrytäänki aika lailla suoraan sammallukseen. Yöllä halu oli kova mutta mikään muu sitten ei, ja aamulla kaljan lumouksen haihduttua sanan suusta saaminen, saati mun koskeminen oli vaikeempaa ku mikään. Ei hätää, teki mieli sanoa, ikisinkkuus ei ole tarttuvaa… Tuossa se herättyämme pyöri kahvikupin ja pienen juttelun verran, sen jälkeen juoksi ulos ovesta kuin satasen olympiasprintteri ja ilmeisesti jotakin yöseurasta kiittävää mumisi. Naapureilta voisi tsekata mitä se tarkkaan ottaen sanoi, koska rappuun se niitä viimesiä sanoja huikki enempi ku mulle.
Yöllä epäonnekkaasti kaatuneen vesilasin kohtalona oli ollut pärskyä sen boksereiden päälle, jotka olin sitten nostanut aamulla kiltisti kylppärin patterille kuivamaan, että sais ne ees suht kuivina jalkaansa. Kiitos tän pikasprinttipoistumisen ne kuitenkin jäi sinne patterille killumaan ja mies kirmasi kommandona ulos ovesta. Laitoin viestiä perään illemmalla josko nähtäis joku päivä että sais nuo matkaansa, mutta vastausta ei oo kuulunu. Eikä varmaan koskaan kuulukaan. Kyseessä on jokseenki tuskasen ujo kaveri ja mä olen suuna päänä melkeenpä aina, joten en oikeen tiedä onko tää nyt täysin match made in heaven, jos kaveri ei osota minkäänlaista kiinnostusta.
Nyt on aika hyvä ketutus päällä, en mä jaksa tuhlata tuollaseen taas aikaa. Toisaalta vaivaa ku vois mua sillai kiinnostaa ja pitäiski ehkä kiinnostaa ettei iäksi yksin jää ja onko tää nyt sit se ”oikee”, jonka eteen pitää nähdä enemmän vaivaa vai onko tää vaan kaikki ajan tuhlausta? Ja miksi nää kaikki yksinkertasimmatkin kivat pienet halausnukkumiset pitää ennemmin tai myöhemmin AINA ylianalysoida näin tuhannen päreiksi? Hetken tässä mietin myös josko pöksyt olis jätetty tarkoituksella, että ois hyvä tekosyy olla yhteyksssä, mutta nyt 24 tuntia ja 13 minuuttia myöhemmin vastausta tekstariin ei oo vieläkään tullut, eli ei taida olla tulossa koskaan. Päätin aiemmin, että odottelen jonkun aikaa kuitenkin ennen kuin pakkaan kalsongit jonkin sortin pussiin ja ilmotan ystävän miehelle että poikkee tän kautta joku päivä ja vie ne mukanaan, se kun taitaa nähdä herraa lopulta enempi ku mä. Vai pitäiskö noi vaan heittää kylmästi roskiin nyt saman tien, tai polttaa ehkä? Ei helvetti, miten kauan tässä pitäis odottaa ja miten ylipäätään tässä pitäis toimia???
Miksei nää hommat vaan helpotu iän myötä?