Tajunnanvirtaa

Hauskaa, kun tämä blogi on ollut viime päivinä niin usein mielessä. Ajatus on hymyilyttänyt ja tuntunut mukavalta, kotoisalta. Sellaisen paikan tahdon tämän olevankin, niin itselleni kuin sille, joka tänne sattuman kautta eksyy. Olen sopinut itseni kanssa, että en ota tästä mitään painetta, vaan kyläilen kun siltä tuntuu. Kirjoitan, jos on asiaa tai sitten käyn vain lisäämässä jonkun ihanan kuvan.

Tuossa ylhäällä on ulkoinen kovalevyni, kynäni ja lompakkoni. Tällä hetkellä jokainen niistä tuottaa suurta iloa, lompakon kohdalla minun tosin täytyy kiittää Osuuspankkia ja opintolainaa. Seitsemän vuotta meni, ennen kuin siihen täytyi turvautua. Voisin harmitella lainaa, mutta en jaksa! Mahtavaa kun on tuo mahdollisuus, ja voi kuinka helpompi on nyt hengittää.

Pääsiäinen on ollut ihana, olemme täällä maalla. Appivanhempien luona olo on kuin olisi pumpulissa. Lapsonen on nukkunut kaksi yötä mummun ja pappan kanssa, me olemme saaneet lepäillä rauhassa. Ensi yöksi tahdon kyllä pienen pojan varpaan kylkeeni kopsumaan, on jo ikävä unituhinaa ja pörröisiä aamuhiuksia. Huomenna lähdemme kotiin, sekin on mukavaa.

Tapaamisiin taas, nyt kirja ja sohvannurkka kutsuvat.