Miksi riidellä kotitöistä?

Hämmentynein mielin luin tänäänkin erään pienehkön äitiryhmä keskustelua miesten laiskuudesta, saamattomuudesta ja lapsen tasolle heittäytymisestä. Usea henkilö kertoi, kuinka päivät kuluvat muiden jälkien siivoamiseen ja turhiin kehotuksiin sekä käskyihin siivota edes ne omat jäljet. Ei tämä asia minulle aivan vieras ole, ei meillä lapsuudenperheessä isä siivonnut säännöllisesti. Joulun aikaan muistan hänen luutunneen lattioita äidin avuksi. Ei sillä, että isä olisi istunut sohvalla katsomassa äidin siivoamista, ei sentään. Hän oli töissä, pienyrittäjän arkeen ei paljon kotitöitä mahdu. Valitettavasti tästä johtuen veljeni mielestäni kokevat kotityöt naistentöiksi, joita heidän ei tarvitse tehdä. Ja he kyllä istuvat sohvalla ja katsovat, kun äitimme siivoaa. 

Mieheni perheessä asetelma on täysin toinen. Appiukkoni heiluttelee pölyrättiä, imuroi ja pesee lattioita. Hän jopa leipoo joka äitienpäivä kakun vaimolleen. Ilmeisesti isänsä esimerkkiä seuraten heidän perheessään kaikki kolme poikaa ovat aina osallistuneet kotitöihin, eivät ehkä mukisematta, mutta ovat kuitenkin osallistuneet ja olleet apuna. 

Entäs meidän perhe sitten? Miten 72-neliöinen kolmio pidetään kuosissa?

Meillä siivoaa kumpikin, ehdottomasti. Ja näin on ollut aina. Minä en yksinkertaisesti ymmärrä sitä, miten joku voi alistua sellaiseen, että tekee kaikki kotityöt yksin. En kyllä ymmärrä sitäkään, miten joku kehtaa olla tekemättä. En voisi asua saman katon alla miehen kanssa, joka kuvittelisi, että kotityöt ovat minun vastuullani ja hänellä olisi vapautus näistä tehtävistä koska penis. Nyt kun arki muuttui, istuimme yhdessä sopimaan miten hommat jaetaan. Kirjoitimme asiat paperille ylös. 

Olemme jakaneet hommat viikolle ja toisillemme sillä perusteella kuinka ehditään ja vähän myös sen mukaan onko inhokkijuttuja vai lempparijuttuja. Perjantaisin siivotaan isosti, jos lähdetään viikonloppuna reissuun, yleensä viikkosiivous siirtyy torstaille. Pyrimme imuroimaan joka toinen päivä ja tietysti tarvittaessa. Vessaa pestään vähän useammin kuin kerran viikossa. Valmiilla siivouspyyhkeillä on helppo pyyhkäistä pintoja aina kun tarvetta ilmenee. Sängyn petaa se, joka sieltä viimeiseksi nousee. Pojan lelut kerätään aina illalla, sekä päiväunien aikaan ja usein myös ennen esimerkiksi kauppaan tai puistoon lähtöä. En oikein pidä leluista, ymmärrän toki, että ne ovat välttämättömiä lapsiperheissä, mutta sillon kun niillä ei leikitä, olkoon pois silmistä leluarkussa. 

Viikkosiivoukseen kuuluu:
– pölyjen, peilien, ikkunoiden ja lasipintojen sekä ovenkahvojen pyyhkiminen
– imurointi
– lattian pesu
– roskiskaapin pesu, tiskirätin vaihto. Tiskiharja pestään astianpesukoneessa ehkä kerran viikossa.
– keittiön pintojen pyyhkiminen (jääkaapin ja kaapien ovet tms.), mikron pesu
– käsipyyhkeiden vaihto vähintään kerran viikossa
– tyynynliinat vaihtoon, muut lakanat kahden viikon välein/tarvittaessa
– wc:n pesu
– suihkukaapin pesu 
– ja kaikki tavarat luonnollisesti niille kuuluville paikoille
– tekstiilejä tuuletellaan satunnaisesti, kesäaikaan ei lainkaan siitepölyallergian vuoksi, talvella enemmän. 
– sohvat ja nojatuolin imuroin parin viikon välein

Yleensä minä pyyhin pölyt, peilit, ikkunat ja lasipinnat sekä keittiössä tarvittavat, lisäksi vessan pesu on vastuullani. Se on lempikotityöni! :D Suihkukaapin pesee kumpi ehtii oman peseytymisen yhteydessä. Imurointi ja lattioiden pesu on miehen vastuulla. Pyykkihuolto on minun kontollani, siitäkin puuhasta nautin. Varsinkin nyt kun olen päivät koulussa, on minun helpompi huolehtia pyykeistä kuin esimerkiksi tiskeistä. Pyykit kun voi pestä vaikka yöllä ajastimen avulla ja sitten aamulla ennen lähtöä ripustaa kuivumaan. 

Jos ruokasuunnittelu katsotaan kotityöksi, on myös se minun harteillani. Kaupassa käy laatimani listan mukaan yleensä mies ja poika. Joskus koko perhe. Miehen vastuulla puolestaan on talvisin lumityöt, kesällä nurmikonleikkuu. Yleensä myös autoon liittyvät asiat hoituvat automaattisesti häneltä. Minä kannan päävastuun pojan vaatettamisesta, mutta hyvin usein käymme yhdessä katselemassa kivoja vaatteita ipanalle. 

Näyttää yllättävän perinteiseltä työnjaolta näin kirjoitettuna. Oli mitä oli, homma toimii ja se on tärkeintä!