Rahajuttuja osa 1.

Harvemmin rahasta puhutaan kovin suoraan tai kaunistelematta, minusta pitäisi. Itse olen hyötynyt suunnattomasti erilaisten talousblogien lukemisesta puhumattakaan keskusteluista, jotka on käyty avoimin kortein. 

Joku voisi määritellä perheemme köyhäksi, tulomme eivät muodostu palkkatuloista eikä meillä ole muuta varallisuutta, esimerkiksi asuntoa. Meillä ei myöskään ole euroakaan lainaa, kummallakaan. Ja ei, emme ole toimeentulotuen asiakkaita. Itse olen lakannut pitämästä meitä köyhinä jo aikoja sitten, mielestäni meillä on kaikkea, mitä hyvään elämään tarvitaan. Se, mitä hyvä elämä on, on tietysti jokaisen itse päätettävissä, samoin kuin tuo köyhyyden käsitys ja itsensä köyhäksi kokeminen. 

Ajattelin avata taloudellista tilannettamme koska haluan muistaa tämän ajan sitten kun olen työelämässä. Toivon myös, että tästä kirjoituksesta on jollekin hyötyä, aivan kuten minäkin olen saanut ideoita ja ahaa-elämyksiä muiden taloutta koskevista kirjoituksista. Uskon, että joku voi naureskella partaansa lukiessaan taloutta koskevaa tekstiä ihmiseltä, jonka perheen tulot koostuvat asumislisästä, opintorahasta, lapsilisästä sekä lastenhoidontuesta. Kuitenkin olen sitä mieltä, että juurikin kaltaistemme perheiden tulee keskittyä siihen, miten pitää homma kasassa kun liikkumavaraa ei paljoa ole ja pesukonee rikkoutuminen voi olla katastrofi. 

Aiemmin lueteltujen tukimuotojen lisäksi miehelleni maksetaan matkakorvaukset omalla autolla ajetuista treeni- ja pelimatkoista.

Meillä on siis auto, ihana rivitalokolmio, jossa asumme vuokralla, hyvää ruokaa jääkaappi täynnä sekä vaatteita, makua vastaava sisustus, lemmikki.. 😀 Mielestäni meillä on siis kaikkea, mikä tekee meidän elämästämme hyvää. Olimme myös viikonloppumatkalla pari viikkoa sitten kahdestaan mieheni kanssa, hotellissa. Säästämme myös joka kuukausi automaattisesti saman summan ASP-tilille. 

Kuinka toimitaan?

– Olemme laskeneet loppuvuoden menoista kuukausittaiset arviot pienellä pelivaralla. Sitten laskimme kaikki kuukaudet yhteen ja jaoimme sen kuukausien määrällä = summa, joka siirretään yhteiselle (kortittomalle) käyttötilille laskujen ja vuokran maksua varten. 
– ASP-tilille siirtyy kuukausittain 1. päivä sama summa automaattisesti.
– Lapsilisät käytetään perheen yhteisiin menoihin, mutta esimerkiksi pojan syntymäpäivälahjarahat pojan juttuihin. 
– Syömme itsetehtyä, terveellistä ja mahdollisimman kotimaista ruokaa. Suunnittelen viikon ajaksi kerrallaan ruokalistan ja samalla kirjoitan kauppalapun. 
– Vaatteissa katsomme materiaalia entistä enemmän. Mummojen toitottama ”köyhän ei kannata ostaa halpaa” pitää hyvin paikkansa edelleen.
– Puskurirahasto, edes jonkinlainen. Suosittelevat kahden kuukauden tuloja vastaavaa määrää jemmassa. Käytännössä meillä summa vaihtelee 500-1500euron välillä. Nyt tämä puskuri on aika laiha, ostimme nimittäin telkkarin hajonneen tilalle. Onneksi oltiin varauduttu, 400€ televisioon ei kaatanut taloutta. Ja onneksi Gigantissa oli synttärit.
-Kaikki rahat ovat yhteisiä. Se mikä on minun, on myös sinun ja toisinpäin. Tämä on meidän perheemme, jota ruokimme ja vaatetamme yhdessä. Se maksaa, kumpi ehtii ja kumman tilillä on rahaa enemmän.

Tilit, kortit ja laskujen maksu

– Miehellä on käyttötili, johon hänellä on kortti, samoin minulla on oma tili, johon on oma kortti. Näiltä tileiltä maksamme ruokaostokset, vaatteet, ulkona syömiset ym. 
– Lisäksi yhteinen, kortiton käyttötili jolla laskujen ja vuokran maksua varten tarvittavat varat.
– Pojalla omalla nimellä tili, johon kummallakin käyttöoikeus. Lahjarahat, lapsilisät. Lapsilisät siirrämme yleensä yhteiselle käyttötilille. 
– ASP-tili. Tänne siirtyy joka kuukauden ensimmäinen päivä sama summa (siirto yhteiseltä käyttötililtä).
– Lisäksi minulla on oma, kortiton käyttötili. Tämä tili on tällä hetkellä nollilla, mutta toimii loistavasti jos haluan säästää esimerkiksi laadukkaampaa neuletta tai muuta vastaavaa varten. Joskus tein myös niin, että aina kun vierailin nettipankissa, siirsin käyttötililtäni tasasumman ylittävät eurot ja sentit tälle tilille ”jemmaan”.
– Meillä ei ole Visaa. On vain Electron ja näin on hyvä. Luotollisen kortin aika on ehkä sitten kun toinen on töissä, ehkä ei silloinkaan.
– Laskut maksetaan vähän sumplien ja vuorotellen. Alkukuussa saapuvat maksamme heti, loppukuusta voimme odottaa eräpäivää jos tiedämme, että tilille tulee rahaa laskun saapumispäivän ja eräpäivän välisenä aikana.

Lisäksi saamme kiittää vanhempiamme, välillä on auton bensatankki täynnä vierailumme jälkeen tai välillä tilille on tullut ylimääräinen viisikymppinen. Nämä ovat isoja asioita <3 

Hyvinvointi Mieli Opiskelu Raha

Kun pää on vihdoin kasassa. (Ja täynnä räkää)

Hei taas! Täällä ollaan.

Syksy on saapunut ja elämä on, jos ei nyt rysähtänyt, niin ainakin hieman kolahtanut uusiin uomiinsa. Olo on upea, aiemmin kirjoitin  päinvastaisista tunnelmista, jotka ovat pienen itsetutkiskelun ja ajattelunmuutosten myötä kadonneet lähes kokonaan. Nyt 22-vuotiaana olen tietoinen siitä, että minun tulisi mennä uusimaan jäykkäkouristusrokote, mutta myös siitä, että ei ne asiat murehtimalla parane. Olen uskaltanut jollakin lailla heittäytyä elämän vietäväksi, tohtinut luottaa siihen, että kaikki järjestyy.

Toki tiedän, että tämä tunnetilan muutos johtuu myös arjen konkreettisista muutoksista, sekä siitä, että uskoisin viimeistenkin synnytyksen jälkeisen alakulon, aloitekyvyttömyyden sekä huonommuudentunteiden rippeiden paenneen kirkuen karkuun hyvää mieltä ja oloa. Mitä nämä konkreettiset muutokset sitten ovat? Minäpä kerron.

Minä opiskelen! Mies on hoitovapaalla!

Ah, ihanaa.

Lisäksi mies pelaa 1. divisioonaa aiemmista kausista poiketen. Liigakentät jäivät, mutta taskussa kilisee pari SM-kultaa, hopea ja pronssi. Suomen Cupin voitto ja kokemusta Champions Cupista. Nyt siis peliaikaa ja henkilökohtaisia onnistumisia metsästämään yhdessä uuden joukkueen kanssa, aikaa on vielä. Ja sitä aikaa on nyt meillekin, perheelle. Ja parisuhteelle! Kahdet treenit viikossa, kahdesti läpsystä vaihto. Vain kahdesti. Päälle pelit. Eikä tunnu yhtään pahalta!

Olen vahvasti vakuuttunut siitä, että tämä ratkaisu on nerokas. Mies saa tehdä sitä mitä rakastaa ilman, että perhe kärsii. Minä saan tehdä jotain omaa, opiskella ja pian valmistua ammattiin. En tiedä voinko sanoa rakastavani opiskelua, mutta sen tiedän, että nautin siitä suunnattomasti. Poika saa olla kotona, sillä mielestämme vuoden ikäinen on vielä liian pieni hoitoon.

Miehen kasetti kestää kotona olon, koska hän tietää pääsevänsä kahdesti viikossa pois useiksi tunneiksi kerralla (treenimatkaa 100km per sivu + treenien kesto noin pari tuntia) ja ensi viikonlopusta lähtien myös peleihin viikonloppuisin. Minä jaksan kotona paremmin kun pääsen aikuisten seuraan ja tekemään jotakin päälläni.

Kaiken huipuksi välillä jonkinlaista häiriökäyttäytymistä harrastava kissamme on rauhoittunut. Isäni rakensi mieheni avustuksella ulkohäkin kissaa varten. Napakymppi sekin!

Aikamoista hypetystä, mutta totta joka sana. Viimeiseksi nostan vielä esille asian, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Eräänä iltana istuimme alas paperin ja kynän kanssa. Otsikko oli ”This is how We want it” ja lisäksi paperissa oli viikonpäivät maanantaista sunnuntaihin sekä kummankin nimet sarakkeineen. Kaikki kotityöt jaettiin, imurointipäivät pistettiin ylös, samoin se, milloin lakanat vaihdetaan ja kuka pesee vessan tai nukuttaa lapsen. Eipä ole tullut riitoja noista asioista sen koommin. Kuukauden välein suunnilleen tarkastellaan paperia uudelleen, tehdään muutoksia jos on tarve ja vaihdellaan hommia jos siltä tuntuu.

Tietysti on joustovaraa, eikä asiaa oteta liian vakavasti. Joskus ei jaksa, joskus unohtuu ja joskus on mukava yllättää toinen tekemällä viikkosiivous jo torstaina. Mutta täytyy sanoa, että olen todella ylpeä meistä. Koen, että perheemme on tasa-arvoinen. Lapsuudenkodin erilaisista asetelmista huolimatta olemme siinä onnistuneet, ja toivottavasti tämä asetelma periytyy myös pojalle.

Suhteet Oma elämä Mieli Opiskelu