Opinnäytetyö: Taloudellinen väkivalta perheissä ja lähisuhteissa

Taloudellinen väkivalta perheissä ja lähisuhteissa

Oletko kokenut perheessäsi tai muussa lähisuhteessasi taloudellista väkivaltaa?

Taloudellisella väkivallalla tarkoitetaan esimerkiksi rahankäytön kontrollointia, taloudellista alistamista, kiristämistä tai kavaltamista. Taloudellinen väkivalta jää usein piiloon suhteen sisään, ulkopuolisten on vaikea sitä havaita ja puuttua siihen. Kuten muutkin väkivallan muodot, taloudellinen väkivalta voi jatkua myös eron jälkeen. Eron jälkeinen väkivalta voi ilmetä esimerkiksi kieltäytymisenä elatusmaksujen maksusta tai oikeudenkäynnin pitkittämisenä.

Olen sosionomi-opiskelija Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta ja teen opinnäytetyötä aiheena taloudellinen väkivalta perheissä ja lähisuhteissa.

Etsin tutkimustani varten henkilöitä, jotka kokevat, että ovat aikuisiällä joutuneet kohtaamaan taloudellista väkivaltaa esimerkiksi parisuhteessa tai perheen sisällä. Tutkimukseen osallistutaan siten, että vastaaja kirjoittaa vapaamuotoisen kertomuksen kokemastaan taloudellisesta väkivallasta.  Kirjoituksen yhteydessä pyydän ilmoittamaan taustatietoina vastaajan iän ja sukupuolen.

Vastaukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti.  Tutkimusraportissa aineistoa käytetään siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti.

Aiheena taloudellinen väkivalta on arka, eikä se ole ollut esillä muiden väkivallan muotojen tapaan. Näen kuitenkin tärkeänä tutkia tätä väkivallan muotoa ja antaa taloudellista väkivaltaa kokeneille mahdollisuuden kertoa kokemuksistaan omalla äänellään.

 

Voit kirjoittaa kokemuksistasi sähköpostitse.

 

sähköposti: taloudellinenvakivalta@luukku.com

 

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Opiskelu

Meillä asuu pieni mies, joka sanoo ”tarra”

Nyt muutaman viime viikon aikana on tapahtunut pojan kehityksessä aimo harppauksia niin pituudessa kuin puheessakin. Yhtäkkiä huomasin, että farkut olivat lahkeista viisi senttiä liian lyhyet, eikä shortsien nappi meinannut mahtua kiinni. Jälkimmäinen lienee seurausta myös tästä mummola-elämästä. Keksi tai kuusi päivässä on vakio. 

Jos pituutta on tullut lisää, niin on tullut sanojakin! Pohdinkin tänään miehelle, että onpa ristiriitaiset tunnelmat tuon lapsen kasvun suhteen. Toisaalta on aivan valtavan hienoa nähdä kuinka toinen oppii, kasvaa ja kehittyy. Omatoimisuus lisääntyy huimaa vauhtia. Toinen puoli minusta, kovin yllättävää kyllä, haluaisi että kasvu loppuisi tähän paikkaan. Haluan meidän pienen pysyvän pienenä, äidin vauvana. 

Silloin kuin poika oli vielä vauva, ajattelin, että hänen hoitoon jättämisensä on vaikeinta ikinä, että ajan myötä helpottaisi.

Haha.

Olin todella väärässä. Nyt se vasta kamalaa onkin lähteä jonnekin, edes hetkeksi. Hyvänä esimerkkinä vessa. Poika ei todellakaan halua, että poistun näköpiiristä yhtään minnekään. Kamalan tästä asiasta tekee se, että hän osaa nyt ilmaista tahtonsa, joka on yksinjäämisen vastainen, muutenkin kuin itkemällä. Sanoilla! Että ottakaas minutkin mukaan. Kertakaikkisen sydäntäraastavaa.

 

Suhteet Oma elämä Lapset Vanhemmuus