Tämän päivän, minun syntymäpäiväni, aamu  vietettiin lasten ja nuorten polilla, allergia- ja ihotautiosastolla. Jotenkin koko käynnistä jäi niin pönttö ja tyhjä olo, että kerron vain lyhyesti kuulumiset. Viimeksi pojan ihosta kerroin täällä.

Prick-testeistä reaktion antoivat kissa ja kananmuna. Onneksi emme antaneet mummola-lomalla sitä kananmunaa, ei olisi ollut allergialääkkeitäkään mukana. Meillä ei ole tietoa, kuinka voimakkaan reaktion kananmuna aiheuttaa, sillä kyseistä raaka-ainetta poika ei ole vielä koskaan saanut. Syksyllä kuulemma voi antaa pikkumurusen esimerkiksi lihapullasta (jonka tekoon on käytetty kananmunaa) ja katsoa mitä tapahtuu. Yksivuotisneuvolassa annetaan joku rokote, jossa kananmunaa on. Tämän kohtalo mietitään sitten myöhemmin.

Kissasta lääkäri totesi, että toimenpiteisiin ei vielä ole tarvetta. Seuraillaan.

Ihonhoito-ohjeita saimme seuraavanlaisia: kortisonia niin, että iho on hoidettavalta alueelta ihan valkoinen, kyllä se siitä imeytyy. Perusrasvoihin saimme reseptejä vaikka kuinka ja lisäksi lääkäri kirjoitti reseptin allergialääkkeeseen sekä sinkkisukkaan . Tämä sukka vedetään esimerkiksi käden taipeeseen kortisonivoiteen päälle, että voide oikein imeytyy ihoon ja muualle elimistöön.

Maitoaltistusta ei tehty, kun siitä soitin ja kerroin, että olen imetysdieetillä ollut. Hyvä niin. Korvikkeena meillä on käytössä Tuuti2, ja ihan näin maalaisjärjelläkin ajateltuna en usko (tämän myös tiedän oikeasti) pojan olevan maitoproteiinille allerginen. Hän on hyväntuulinen, nukkuu hyvin, syö ja eikä itkeskele. Kasvaakin normaalisti. 

Koko aamun kestävän vierailun jälkeen käteen jäi nippu e-reseptejä ja takaraivossa takoo ristiriitaiset ajatukset kortisonista. Kerroin lääkärille meidän antavan merisuolakylpyjä lapselle eikä hän kommentoinut sitä mitenkään. Puhui vain siitä, kuinka vesi on atooppisen ihon vihollinen ja että pesuun perusvoidetta. Mietin, että onko olemassa lääkäreitä, jotka katsovat asioita hieman laajemmastakin näkökulmasta? Vai ovatko kaikki ammatinedustajat niin tiukasti kiinni lääketieteessä, että vaihtoehtomuodoille ei yksinkertaisesti ole tilaa eikä sijaa. Hitsi kun ahdistaa. 

Muutama päivä sitten pojan käsien taipeet menivät todella huonoon kuntoon, niistä oli yön aikana tullut verta lakanoihin. Olimme tuolla mainitulla mummola-lomalla, ja äitini ehdotti meitä kokeilemaan pihkavoidetta ihoon. Koska muutakaan keinoa ei ollut käsillä, päätimme yrittää. Pihkavoidetta (sisältää pihkaa ja rasvaa) yöksi taipeisiin ja steriili sideharso päälle. Aamulla haavat olivat umpeutuneet, mutta iho oli edelleen kovin pahan näköinen. Päiväksi samanlaiset kääreet ja illalla iho oli selvästi rauhoittunut. Vasta verta vuotaneet naarmut ja haavaumat olivat parantuneet silmissä! Eikä kortisonia käytetty tippaakaan. 

Miehen kanssa keskustelimme ja päätimme jatkaa pojan hoidossa seuraavalla tavalla:

-Allergialääke käyttöön, kutina pojalla on välillä sietämätöntä. Eilisiltaista nukkumaanmenoa edelsi melkein tunnin mittainen itku ja järkyttävä raapiminen. Kerta oli ensimmäinen, mutta järkytti kyllä. 
– Pihkavoiteen käyttöä jatketaan, ensi yöksi taas kääreet käsiin.
– Suolakylpyjä jatketaan
– Physiogel-läträystä jatketaan, mutta koitetaan laittaa rasvaisempaa voidetta lisäksi kuivimpiin kohtiin. Apobasea löytyy iso törppö punaista sorttia, sitä siis näin aluksi. 
– Ruokavalio ennallaan, kananmunaa ei kokeilla lainkaan ennen syksyä.

Jos ihon tilanne ei ala parantua tässä viikon kahden kuluessa, otamme kokeiluun lääkärin neuvot:
– Kylpyveteen öljy, pesu Aqualanilla.
– Hyvin rasviainen perusvoide, kortisonia (1%)  punoittaville ihoalueille kunnon kerros kahdesti päivässä viikon ajan. Tämän jälkeen ylläpitoannoksia 2-3 kertaa viikossa.