Tättäräää ja fanfaareja!
Poika on tähän asti nukahtanut tissille tai syliin, yleensä hytkytellen syliin. Eilen tilanne oli se, että jo vaikka kuinka monetta iltaa kirosin kipeää rannettani, alkoi olla nukkumaanmenon aika ja Mies oli treenaamassa. Tarvittiin varma päätös siitä, että nyt se nukahtaa omaan sänkyyn, tuoli häkkisänyn viereen, tunti Leipuri hiivaa ilman katsekontaktia ja sinne tipahti. Huraaa!
Hieman naurattaa tuo laulaminen, ei oikein koskaan ole ollut minun juttuni. Siinä missä esimerkiksi eräät ystäväni saattavat laulaa pätkän laulusta, joka liittyy kerrottavaan tarinaan, minä en todellakaan. Välttelen sellaisia tilanteita kuin ruttoa, enkä mielelläni laula kenekään kuullen. Poikkeuksena tästä Mies ja Poika. Jotain jäänteitä ala-asteen musiikkitunneilta traumojen lisäksi kuitenkin on, mukavia rallatuksia ja erittäin hyödytön taito soittaa nokkahuilua. Miksi, siis oikeasti miksi ihmeessä, alakouluissa soitetaan nokkahuilua? Mitä sillä taidolla tekee, lumoaa käärmeitä?
Nauratti myös se, että Poika on oppinut sylkäisemään tutin suustaan. Nukutusoperaation alkupäässä aina saatuaan tutin suuhunsa, hän ”pthyi” -äänen saattelemana sylkäisi sen ulos suustaan. Pyrin pitämään kasvoni peruslukemilla, mutta kyllä oli vaikeaa!
Omaan sänkyyn nukuttaminen onnistui ensimmäisenä iltana ilman itkuja, kuinkahan sujuvat seuraavat? Jotenkin olen kehittänyt tästäkin asiasta itselleni ongelman. Tuntuu jotenkin kurjalta, vaikka todellakin tiedostan, että entinen nukutusoperaatio ei todellakaan palvele ketään. Me vanhemmat olimme iltaisin aivan uupuneita, ja Poikakin varmasti jollain tasolla siihen reagoi. Mutta kun… se on niiiiiin pieni vielä. Ja kun katselee nukkuvaa lasta sylissään, on melkein käsinkosketeltavissa se ääretön rakkauden määrä. Jotenkin se aina tulvahtaa lapsen nukkuessa, oikein rintaa puristaa. Sometimes I feel my heart will overflow kuvaa aika hyvin, ihan ilman huonoa suomennosta.
Ehkä vähän omaakin oloa paikkaamaan olen jättänyt Pojan aamusyötöltä sitten meidän keskelle nukkumaan. Yleensä tissiä on pitänyt lyödä tiskiin muutaman kerran yössä, suunnilleen yhdeltä, kolmelta ja kuudelta, vähän vaihdellen… Tänään ensimmäinen, ja ainoa, syöttö oli seitsemältä aamulla. Taisimme kumpikin olla Miehen kanssa hieman huuli pyöreänä. En ole nukkunut noin pitkää pätkää sitten joulukuun 2012, jolloin raskaus oli aluillaan. Hihityttää ihan ajatella.
Ehkä kertomistani asioista johtuen tänään on ollut aivan huippu päivä! Koko perheen yhteistä möllöttelyä ja köllöttelyä. Huomenna onkin Miehellä sitten pelipäivä taas.