Satunnaisia hajatelmia

– Olen kovasti alkanut ahdistua taloyhtiömme isännöinnin puutteista: talvella ei hiekoiteta pihaa, ei edes toimiteta sitä hiekkaa. Meidän naapurissa asuu mummo, vanha sellainen. Syksyllä ei näy jätesäkkejä lehti- ja oksajätettä varten eikä liian pienessä roskakatoksessa ole astiaa biojätteelle! Tuota biojäte-asiaa selvitin, ja lähin keräyspaikka olisi neljän kilometrin päässä, ja tietysti siellä suunnalla mihin meillä ei muuten ole koskaan asiaa. Päätimme kuitenkin alkaa kierrättää pahvit erilleen, ennen nekin on kipattu sekajätteeseen. Ja huomenna viemme kaksi rikkinäistä kahvinkeitintä ja imurin kierrätykseen. Pieniä askelia…

– Arvojärjestykseni on kokenut aikamoisen mullistuksen tässä viimeaikoina. Ennen pidin rahaa hyvin tärkeänä, sillähän saa uusia tavaroita. Tavaroiden ostaminen toi minulle hyvän olon tunteen. Rakastin ostamista! Nyt rahan paikan arvojärjestyksessäni on syrjäyttänyt yhteinen aika, arjen helppus, vain tarvittavan omistaminen (tähän on pitkä matka) ja myös ekologisuus. 

– Aion jotenkin saada päivään enemmän aikaa kirjoille, lukemiselle toisin sanoen. Luulenpa, että aikaa lukemiselle löytyy pojan nukkumaanmenon jälkeen parhaiten.Päiväunien aikaan sitä tulee touhuttua kaikenlaisia kotiaskareita pysähtyen vain hetkeksi, jolloin lukeminen katkeaisi hyvin nopeasti. Pohdin myös, että saako puhelimeen ladattua äänikirjoja, joita voisi kuunnella lenkillä kuulokkeiden avulla?

– Aion myös käydä lenkillä useammin. Takana on nyt kolme juoksulenkkiä, ja olen erittäin tyytyväinen. Helposti kipeytyvät polveni ovat pysyneet vauhdissa mukana, vatsalihakset tosin meinasivat tehdä stopin. En tiennytkään, että juokseminen rasittaa noin kovasti vatsanseutua. 

– Tahdon myös osata viettää aikaa enemmän pojan kanssa, olla oikeasti läsnä. Nyt yhteinen aikamme on monesti sitä, että poika touhuaa lattialla omiaan kun minä häärään kotiaskareita. Täytyy istua enemmän lattialla. Heti huomisesta lähtien. 

– Olen erittäin tyytyväinen tähän päivään, vaikka koko päivän onkin pieni ärsytys nakuttanut päässä. Saimme raivattua miehen vaatekomeron! Paljon käyttökelvotonta lähti roskiin ja kaksi pussillista kierrätykseen. Taas pieni askel lähempänä selkeämpää kotia ja parempaa mieltä.